Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Säde päivän ja liitävä läntinen He ruusua armasti somaa. Sen vuoks tuul' henkäili huoaten. Säde pilvien etsi lomaa. Mist' onkaan aukean tuulen tie. Tuon ilmojen lapsipuolen? On sielu hällä, ken luullut lie, Ja huokaus lemmen, huolen. Oi säde sä onnekas! Helppo sun On lempesi lausua julki. Sun loistosi kieltä on kaivatun, Mi kaikkien kuulluks kulki. Kuin tuuli kertovi lemmestään?
Sua onnessa tuossa en häiritseis, Vaikk' katsees kylläkin murheeni veis Pyhän, puhtaan uinuthan unta. Ihastella mun kainoutta sentään suo, Jota kertovi kasvosi kaunihit nuo Sydän lie myös valkeempi lunta.
Armaampi onko kukkain kuiske hellä Vai metsän humu säällä myrskyisellä? Ma ihailen, kun soivat tuulten torvet, Kun virteen suureen yhtyy kaikki, korvet Kuorossa. Miks' ihailenkaan myrskyä, en tiedä. Se ehtinythän on niin paljon viedä. Siks' ehkä, kun tutuimmalta soiden Eloni tarinaa se pauhinoiden Kertovi! Ei kauvan viihdy maissa merimiesi: Mer' aava, suur' on hälle kotiliesi.
»Näetkö, taivas tummuvi, jo kaikki on tähdet poissa. Kuuletko myrskyn ulvontata nurkissa, ullakoissa?» »Anna ulvoa myrskytuulen, anna pilvien ajaa! Eivät ne koskaan pimittäne onnellisten majaa!» »Anja, Anja! Kuuletko poron pieniä kulkusia? Herra nyt hyvästi siunatkohon meitä molempia!» Anjan helmaan heittäyy hän suuressa hädässänsä. Anja hänelle kertovi tarun omasta itsestänsä.
Sua onnessa tuossa en häiritseis, vaikk' katsees kylläkin murheeni veis pyhän, puhtaan uinuthan unta. Mun ihailla kainoutta sentään suo, jota kertovi kasvosi kauniit nuo sydän lie myös valkeempi lunta.
Kaatuneitten haudalla. Voi, huutoa, huutoa hirmuista, Mi nousevi taivahalle! Se nousevi katujen hiekasta Ja kertovi Jumalalle: Oi, veljyt surmasi veljensä Nyt tuimassa taistelussa, Ja vuosi hurmetta lämmintä, Kuin sydämest' avatusta!
Aatos lentävi, haave haihtuu, Toisenlaisiksi kuvat vaihtuu. Suomen kohtalot muinaiset Mulle kertovi sävelet... Nyt ne kuuluvat sekavilta, Tuskaisilta ja vierahilta; Sitte syttyvät toivomaan Tahi tyyntyvät uudestaan Tahi vaihtuvat uljahiksi Taiston pauhinasäveliksi. Sitte kauvan on rauhaisaa, Tyyntä, kirkasta, ihanaa. Vaan nyt vierasta ääntä kuulen, Kuten irjua itätuulen.
Tuolla taulu alttarin siin' Poika Jumalan Kutsuu: "lasten tyköni mun suokaa tulevan!" Kuin hellästi hän katselee, Kun pienoisia pitelee, Kut rintaan Hänen nojaavat, Hänehen turvaten! Pappi nousten saarnaamaan jo sanat kertovi: "Lasten taivaan valt' on Vapahtaja lausuvi." Hän kertoo, kuinka Jesus on Ystävä lasten verraton Ja luokseen heitä tahtovi, Kutsuupi äiditki.
Tänne lemmen Herra käy köynnösten alta! Soi, soi: Hosianna! Soi: Hosianna! Hosianna, Daavidin Jälkeinen! Se on täytetty! Suru kattanut suurin On templin ja muurin Ja raskaana vierivi ukkonen, Ja maan yli kertovi myrskyjen seura, Nyt Juudaan jalopeura On naulittu ristihin pilkaten.
Silloin kertovi muistojaan Pitkältä matkatieltä, Mitään pulmast' ei, joka vaan Painavi tontun mieltä. Seinän saumauksesta kuu
Päivän Sana
Muut Etsivät