United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuolta syrjäkadulta kuuluu julmaa soitantoa; ne ovat neekeriä, jotka siinä näyttävät temppujaan. Mutta jos heitä puhuttelet hyvällä saksankielellä, niin ne totta todenmukaisesti sinulle vastaavat: "Scheenster Härre, mer sein aus Dräsen." Tuolla torillapa vasta paljon on nähtävää.
Jos pisarankaan milloin Sain tuta sitä, silloin Jo riemuitsi mun rintani, Kuink' armast' ois siis luonasi! Kuink' armast' aina olla, Sun luonas, Herra, ois! Kuink' armast', esirippu Kun nostetahan pois, Kirkkautta Jumalansa Kun aina Herran kansa Avoimin kasvoin katselee ja kanteleitaan soittelee ! Mer' armos, rakka'utes Siell' ylhääll' aukeaa Jo koko loistossansa, Oi, suurta, ihanaa!
Därför ville du Icke se mig mer, Att du ser mig blott För att sakna se'n. Lopuksi on meillä nelisäkeinen »Minnet», kirjoitettu 1847 syksyllä, jolloin tunteet näyttävät olleen lämpimimmillään ja runoilija selittää, ettei hän saa aikaa kulumaan, kun Emilie matkustaa pois: Till sorg blef minnet givet, Begär du frid så glöm; Vad minns du dock av livet, En suck, en tår, en dröm!
När du svarte nej, Detta sorgsna nej. O, du teg vid allt, Vad jag frågte om; Fick ej kärlek ge, Lovte kärlek ej. »Giv av nåd ett svar, Blott det minsta ord: Skall jag komma än, Vill du se mig mer.» Vad din läpp var skön, Vad din mun var ljuv, När du svarte nej, Detta sorgsna nej. Därför bjöd du mig Icke komma mer, Att jag kommer blott För att fly igen.
Armaampi onko kukkain kuiske hellä Vai metsän humu säällä myrskyisellä? Ma ihailen, kun soivat tuulten torvet, Kun virteen suureen yhtyy kaikki, korvet Kuorossa. Miks' ihailenkaan myrskyä, en tiedä. Se ehtinythän on niin paljon viedä. Siks' ehkä, kun tutuimmalta soiden Eloni tarinaa se pauhinoiden Kertovi! Ei kauvan viihdy maissa merimiesi: Mer' aava, suur' on hälle kotiliesi.