Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Olin jo melkein unohtanut, miltä kotiliesi näyttää, ja oikein tuntuu hekumalta, kun miestä kohdellaan sellaisena, jossa vielä on palanen inhimillisyyttä jäljellä. Tämä jo yksistään on melkein yhtä hyvä kuin teidän valmistamanne illallinen. En saata sanoa, että siitä juuri nälkä lähtisi, mutta alakuloisuuden se ainakin ajaa pois. Kotvasen kuluttua istuivat he kolmisin pöydässä.
Ja hänen silmänsä? Liekuttavat syvällä päässä kuin kutsuva kotiliesi. Ja hänen kutrinsa? Ei, nyt en minä tahdo enää puhua hänestä mitään. Puhukaamme nyt sinusta! Katsopas! Sinä olet jo nyt häneen rakastunut. Armaani, oletko mustasukkainen? Hänelle? Jokaiselle, joka vain sinua lähestyy. Jokaiselle, joka vain saa viettää hetkenkin sinun seurassasi. Luotatko niin vähän minuun?
Sinä syöttelet hänelle Kalakukot, porsaspaistit, Piirakat ja piimävellit Ennen sutta syöttelisin. Näin, susi, sinua lemmin. Siskon mieltä ei sinulla. Muista, aina on sinua Kotiliesi lämmitellyt, Oma vanhin vaaliellut. Veljesi sotaverona, Orjan kurjalla osalla Kasvoi kuin katajapehko Kuivalla kivimäellä Karkeaksi, kartuiseksi, Mutta mieheksi yleni. Mieheksi hyvinkin miesi! Lähtee ovesta.
Kuulkaa, hän haastaa: »Min tietäjät tiesi, mitä suurmiehet arpoivat aikojen yössä, miten kaikunsa korkeimman sai kotiliesi, miten haaveemme hartaimmat täyttyivät työssä, kun Pohjolan poika ja Karjalan miesi nous harteilla haulikot, kirvehet vyössä, sen näimme: siks voimmekin olla nyt hiljaa, ja hiljaa nyt siunata vapauden viljaa.» KUSTAA AADOLFIN N
Ulkona jäätää, lapset, ulkona jäätää. Sitten hän laski kätensä Jeannen olkapäille ja sanoi tuleen osoittaen: Näes, tyttöseni, tämä on maailmassa kaikkein parasta: oma kotiliesi ja omaiset sen ympärillä. Ei mikään ole sen veroista. Mutta ehkäpä menemme nyt makaamaan. Olette, lapsukaiseni, varmaankin lopen väsyneitä?
Mutta sitten virkat, milloin levon löytää matkamiesi, pimentynyt synkin pilloin, miss' on koidon kotiliesi.» Tempaa pullon ahnahasti velho suuhun hampaattomaan, tyhjentää sen pohjaan asti, irvistäen lausuu lomaan: »Hyvä juoma Hurtan juoma, käheä kuin käärmeen viha, heleä kuin Herran tuoma, syntinen kuin nuori liha!»
Me uskoimme ennen, ett' ois elo ihmisen outo, jos viety sen viimeinen on oman arvonsa tunto. Me elämme sentään! Juhlivi joukkio jouto, lyö leikkiä immet ja kerskuvi sulhojen kunto. Sen tottumus tekee. Me uskoimme, että ois eessä kuolema varmaan, jos pirstattu perhe, herjattu ois kotiliesi. Ei kuolema tullut! Saimme vain miel'alan harmaan, moni tuijotti tulehen vaimo ja maantielle miesi.
Hurtta silmiänsä hieroo, korviaan ei enää usko: »Tiedän, mua kansa vieroo; mutta vienyt Sallimusko noin on järjenjuoksun hältä, joka kotonain mua uhkaa; lien jo kuollut elämältä tulta oon, en vielä tuhkaa!» Vieraalleen hän oven näyttää. Mutta nousee Herran miesi, ääntä korkeampaa käyttää: »Sinun siell' on kotiliesi tähti-yössä, mieron tiellä!
Armaampi onko kukkain kuiske hellä Vai metsän humu säällä myrskyisellä? Ma ihailen, kun soivat tuulten torvet, Kun virteen suureen yhtyy kaikki, korvet Kuorossa. Miks' ihailenkaan myrskyä, en tiedä. Se ehtinythän on niin paljon viedä. Siks' ehkä, kun tutuimmalta soiden Eloni tarinaa se pauhinoiden Kertovi! Ei kauvan viihdy maissa merimiesi: Mer' aava, suur' on hälle kotiliesi.
Kuulitte, että säveltänyt pappi on kihloissa ollessansa niinkuin mies; ei ihme, että alkoi aika rappion, kun kahleisiin löi hänet kotiliesi *Rakastajattareksi* hälle suotu ol' nainen tuo, mut *vaimoksi* ei luotu. Ja kopisti, mi virret kauniit viritti? Hän kihlautui, ja runosuoni hukkui, se untelosti niinkuin sirkka sintti, syvimpään uneen runotarkin nukkui ykstoikkoisessa erämaassa lain. Näette
Päivän Sana
Muut Etsivät