Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Lucanuksella on sentään yhden ainoan sormen päässä enemmän lahjoja kuin Vaskiparralla, mutta onhan hänelläkin joku määrä. Ainakin, hän äärettömästi pitää runoudesta ja soitosta. Kahden päivän perästä meidän tulee olla hänen luonaan kuulemassa säestystä, jonka hän on säveltänyt hymniin Afroditen kunniaksi ja joka tänään tai huomenna valmistuu.
Sitte minä mielestäni osaisin säveltääkin peräti toiseen tapaan. Minusta on aina niin, kuin olisi vielä yksi sävel, jota en saa kiini. Näetkös, vaikka ihmiset minua kehuisivat kuinka paljon hyvänsä, itse kuitenkin tiedän, että niillä kappaleilla, joita olen säveltänyt, ei ole oikia nuottinsa.
Teidän sananne kävivät syvälle sydämeeni, sillä ne muistuttivat minulle, mitä minä aikoinani tein samalla tapaa eräälle nuorukaiselle, josta toivottiin paljo, niinkuin kaiketi teidänkin pojastanne. Luultavasti muistelin häntä, soittaessani teille tuota laulua, sillä hän oli sen säveltänyt, ja minä sen ensimmäiseksi hänelle soitinkin. Minusta se on aina ollut kaunis laulu.
Hän soitti minulle silloin vielä kerran tuon kauniin, iloisen, lempeä uhkuvan sävelmän, jonka hän kahdenkymmenen vanhana oli säveltänyt, ja joka minusta niin erinomaisesti oli sopinut meille, Susannalle ja minulle, mutta sitä seurasi toinenkin, ihmeellisen liikuttava ja surunvoittoinen, mutta samalla lohdutusta laulava kuin virsi.
Käskin soittamaan kelloja kun lähtevät kirkosta, sillä ai'on ottaa provastia ja muita vieraita laululla vastaan kun tulevat tänne, tiedättehän tuolla laululla, johon olen itse sepittänyt sanat ja itse säveltänyt nuotinkin.
Seuraavana vuonna hän kirjoitti virolaisille heidän ensimäiset näytelmäkappaleensa, joita juhlatilaisuuksissa esitettiin, sillä varsinaista teatteria ja varsinaisia näyttelijöitä ei ollut. Kappalten aiheena oli kansan elämä ja niihin moniin lauluihin, joita siellä esitettiin, oli kirjailija itse säveltänyt melodiat ja säesti niitä kulissien takana.
Niin, nähkääs, alkoi Berndtsson. joka huomasi eristetyn tilansa tukalaksi; nuot värsyt olen minä kääntänyt saksasta, säveltänyt, kirjoittanut omalla kädelläni ja lähettänyt tuolle tytölle. Liina säpsähti. Sellaista luottamusta ei hän ollut odottanut. Nähkääs, mamselli Anton, minä rakastan tuota tyttöä, samoinkuin te rakastatte Helmeriä; senvuoksi olen minä niin luotettava asioitsija.
Niin alkoi laulu, jonka sanat Henrik oli sepittänyt vähän aikaisemmin unettomana, tuskallisena yönä, ja johon hän itse oli säveltänyt nuotinkin.
Kuulitte, että säveltänyt pappi on kihloissa ollessansa niinkuin mies; ei ihme, että alkoi aika rappion, kun kahleisiin löi hänet kotiliesi *Rakastajattareksi* hälle suotu ol' nainen tuo, mut *vaimoksi* ei luotu. Ja kopisti, mi virret kauniit viritti? Hän kihlautui, ja runosuoni hukkui, se untelosti niinkuin sirkka sintti, syvimpään uneen runotarkin nukkui ykstoikkoisessa erämaassa lain. Näette
Häntä ei tarvinnut pakottaa, vaikka saattoi panna merkille, miten kalpean, hennon pojan kaulassa valtimo tykytti, kun hänen tuli esittää se pieni pätkä, jonka hän itse oli säveltänyt, tai soittaa jotakin oppimaansa. Ja pikku tyttö! yksitoistavuotias vaaleatukkainen Elisabet juoksenteli edestakaisin Krabben portaissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät