Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Viime vainiolla matkamiesi Vastaan tuli, vähän herrasmainen "Mistä ootte? mihin matka kulkee?" Sanoimme, ja asiamme myöskin. Tavaroita puolen markan eestä Osti vaimollensa viemiseksi. "Olen opettaja Ilmolasta," Sanoi, herttainen ja hyvä herra!
Yrttitarha, josta tie vie linnaan. 1 MURHAMIES. Ken yhtymään sun käski meihin? 3 MURHAMIES. Macbeth. 2 MURHAMIES. Epäillä hänt' ei tarvis: tehtävämme Hän tuntevan ja käsittävän näyttää Vähästä tärkimpään. 1 MURHAMIES. Siis auta meitä! Lännessä päivää vielä hiukan hohtaa; Hevostaan myöhästynyt matkamiesi Yömajaan jouduttaa; ja väijymämme Jo lähenee. 3 MURHAMIES. Vait! Hevosia kuulen.
Näinpä puhkes moni lausumaan: "Kullakin on täällä tehtävänsä, Jonka saanut onpi Luojaltaan, Jonka täyttää tulee eläissänsä. Ehkä kulkulaisna laulaissansa Tehtäväns juur' täytti Laulu-Hansa!" Mustalainen. Yksin kulku kolkoks käy. Terve matkamiesi! Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi. Kulkenut oon iloiten Halki maitten useitten. Koti kaikkialla Mull' on taivasalla.
Riemuten nyt juhlajoukko esiinkulkee, Jalosti me sisäänkäymme linnahaamme Komeahaan; autuus kulmillamme paistaa. Mutta niinpä aikaeli matkamiesi Leikitellen liepehillä kotoniitun, Ilon vuosikymmenen taas vieriessä. Samoin joutuu aika heidän, maassa tuolla, Odottaissa, tuliloimoon katsahdellen.
Mutta sitten virkat, milloin levon löytää matkamiesi, pimentynyt synkin pilloin, miss' on koidon kotiliesi.» Tempaa pullon ahnahasti velho suuhun hampaattomaan, tyhjentää sen pohjaan asti, irvistäen lausuu lomaan: »Hyvä juoma Hurtan juoma, käheä kuin käärmeen viha, heleä kuin Herran tuoma, syntinen kuin nuori liha!»
Hajallaan ja kaikki hämmentynnä Oli Suomen kansan aikakirjat, Niinkuin rauneikko raivaamaton, Jot' on muinoin hiidet heitellynnä Telmäessään louhenlohkareilla, Mitä matkamiesi muukalainen Taukoo kummastellen katsomahan.
Tekijä rohkenee toivoa, että tapahtuneet korjaukset ovat olleet "toiselle lukukirjalle" eduksi ja että sen siten sallittanee osaltaan kansakouluamme edelleen palvella. Jyväskylässä Heinäkuulla 1903. Tekijä. Pienelle matkalaiselle. Pien' on tuossa matkalainen, kirjat, taulut laukussaan; silm' on kirkas, hohtavainen viel' on puna poskillaan. Minne, minne käy sun tiesi, pieni, reipas matkamiesi?
Nyt yli Suomen niemen käy sana riemuinen, Kuin tuli hehkuvainen, kuin myrsky pauhaten: Ei Väinön kansa kuollut, eik' ota kuollakseen, Mut uuden ajan itse nyt luopi itselleen. Yksin kulku kolkoks käy. Terve matkamiesi! Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi. Kulkenut oon iloiten Halki maitten useitten. Koti kaikkialla Mull' on taivasalla. Kysyt, enkö kaivannut koskaan kotimaata?
Kauimmaiseksi kajasti se itse sininen risti salmen suussa, sillan päässä, kylän kappelin kohalla, kun kilisi kirkon kellot, kun lepäsi tyynet järvet, kun meni majoille päivä. Kun vaelti matkamiesi. Ylermi ylpeä isäntä ajoi temppelin ovesta, lausui kirkon laivan alta: "Täss' on mies tämän sukuinen, kadu ei tehtyä tekoa eikä taivasta tavota."
Ken nuo haitat kärsis Ja hikois, voihkais elon kuorman alla, Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi Palaja ykskään, niin ei huumais mieltä, Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat, Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Päivän Sana
Muut Etsivät