Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kirkko ja kellarikin oliwat kyllä lukossa, mutta mitä, eihän lukot hiisiä pidätä. Mutta huonostipa hiidet oliwat osanneet juoma=aikansa ja wiinan noutamisen walita, siliä nyt oli jouluaamu. Sillä wälin kun he oliwat kellarissa wiinaa ottamassa, oli suntio noussut tapuliin soittoa warten, mutta hiidet eiwät tienneet hänestä niin mitään.
"Niitä pelkäsiwät hiidetkin." "Ettäkö pelkäsiwät?" "Pelkäsiwät kun pelkäsiwätkin." "Mistä sen tietää?" "Onhan siihen todistuksia." "Kertokaapas!" "Meidän pitäjässä oli ollut paljon ennemmin kirkko kuin K lla. Siellä oli Jyly=wuoressa silloin wielä hiidet pitäneet asuntoansa. Oliwatpas kerran pitäneet keskenänsä juomingin ja heiltä oli loppunut wiinat kesken.
Se ääni pyysi, rukoili: »Vie minut, nosta, kanna kauvas metsän siimekseen, pois taakse taivaan rannan. Ma unhoitusta halajan, sen yksin saan ma sulta.» Taideniekan sydämessä säihkyi tuhat tulta. Seisoi miehet miekka vyöllä, vartoi Hiiden kansa. Taideniekan rinta nous, hän nautti voimastansa. Sana vaan! Ja sylissään oli maailma! Ken tuota uskois? Mutta hiidet nuo ei liian kauvan uota.
Lempo seisoi suon selällä, Hiidet hirnui kankahalla, juuttahat jälestä juoksi, maasta Maahinen kohosi." Ei pojasta paimeneksi. Pantihin kalan kutuhun. Palasi mereltä poika, tuli valjuna tupahan, kertoi kynnet kylmillänsä: "Kauhea saloilla kansa, meren kansa kauheampi! Näin minä Tursahan tulevan, meren kahtia menevän, Kalpea karilla istui, Tyhjä alla ammotteli." Ei pojasta merelle miestä.
On niitä, jotk' etsivät, kaipaavat sitä puhdasta vuoren kultaa, jotka kaivavat harkkoja haaveiden ja saavat mustaa multaa. Kas, oikean kullan jo korjanneet on aikoja vuoren Hiidet rahvahan käsistä raa'oista ja edess' on ukset viidet. Mut jos sull' on rohkeutta rinnassas ja uskot sa lempehen nuoreen, niin tule ja riemuten käsikkäin me syöksymme Hiiden vuoreen!
Hajallaan ja kaikki hämmentynnä Oli Suomen kansan aikakirjat, Niinkuin rauneikko raivaamaton, Jot' on muinoin hiidet heitellynnä Telmäessään louhenlohkareilla, Mitä matkamiesi muukalainen Taukoo kummastellen katsomahan.
Tuo oli tytti Päivölässä Ihalempi, maammon impi, mansikka hyvien maiden, Herran lehtojen hedelmä; meni karjahan kesällä, ei tullut takaisin tytti. Läksi veikko vieremähän. Hiidet virvoja viritti. "Kunne sorruit kurja sisko?" Poika soille portahaksi. Läksi taatto tietämähän. Hiidet virvoja viritti. "Kuhun kuljit tyhmä tyttö?" Taatto Kalman kartanoihin.
Mutta Rasmus-renki ei vitkastellut. Hän viskasi painavan olutkannun jättiläistä suoraan vasten silmiä ja läksi sitte pakoon minkä jaksoi. Ulkona paistoi kuu hangelle, hän kuuli rannalta kirkumista ja ulvontaa ja huomasi, miten hiidet yhä taajenevissa joukoissa ajoivat häntä takaa.
Seuraavana päivänä ensimäisenä joulupäivänä näki kirkkoväki sinne tänne haudoille hajaantuneina ruumisarkun palasia sekä kaikenlaisia vettyneitä airoja ja laivanpirstaleita, sellaisia, jotka haaksirikossa uppoavat meren pohjaan. Näitä olivat kuolleet ja hiidet käyttäneet taistelu-aseina, ja monesta seikasta saattoi huomata, että kuolleet olivat päässeet voitolle.
Vain hengityksen kuuli. Surissut ei sääsken siipi, tuntunut ei tuuli. Asumaton avaruus kuin meri huokas alla. Pelvon, vavistuksen henki kulki kukkulalla. Anja-rouva nauraa koki: »Tutkikaamme, tokko vielä ompi elossa tuo hiitten suku sokko.» Lausui, kolme kertaa löi hän vuorta kepakolla. Toinen nauroi: »Hiidet nuo myös taitaa kuurot olla. Täytyy heitä herättää.» Oli jyrkänteellä paasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät