Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinahin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa?
Siinä tekivät sotapäälliköt 25 p. maalisk. 1809 sovinnon, jonka johdosta suomalaisten soturien täytyi lähteä kotipaikoillensa ja luvata, ett'eivät tekisi sotapalvelusta Venäjää vastaan. Tämä suostumus herätti katkeraa mielipahaa ja epätoivoa sotureissa, joiden mielet, huolimatta heidän kärsimyksistään, olivat innokkaat ja murtumattomat; he arvelivat, että he sitten "alttiiks pantihin". Vrt.
Pah' on orjana eleä, Käyä toisen käskyläisnä Olin orja mieki muinen, Palkanpiika pappilassa; Pah' oli olla pappilassa, Kehno kellon soittajassa, Paljo pantihin olutta, Meille hiivat heitettihin. Pah' oli olla orjuuessa, Ei parempi emantuuessa: Unta täynnä uunin korvat, Paljo pankolla makuuta, Ei emännän vuotehella, Talon vanhimman varalla. Olut vieri kun vetehen.
Mutta tahdonpa hänelle näyttää, että tuomarin säkki on pohjaton". Silloin tuli hänelle jälleen tuo kamala, salainen pakko, ja mielipuolen tavalla täytyi hänen itsekseen hyräillä: "Ja kun mun kuoli vaimoni, Hän pantihin oljillen. Mun itkeä pitäis kyllä, Mut olenkin iloinen!"
Ei ole enämpi täällä Asunnoilla ahtahilla, Jo nousi ylös ilolla. Niinkuin ennusti edellä. Katsokaa sia kuhunka Herra pantihin parahin. Menkää mielellä hyvällä Ilmoittain opetuslapsill', Puhukatte Pietarille, Semmenkin nyt Siimonille: Herra haudasta heräsi, Tahtoopi edellä teidän Kulkea Galileahan, Siellä saanette ilolla Itse katsella enemmin!"
Jo risti rintaan pantihin ja kohta, kuulin, toinenkin; oi, onni ois, ma aattelin, jos mukaan pääsis vain! Ja talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi, niin kuulin: »Sota taatolles jo sorjan kuolon soi». Ma tunsin olon oudommaks, niin tuskan, riemun kaihoisaks; yön itki äiti, itki kaks, jo tuoni rauhan toi.
Lempo seisoi suon selällä, Hiidet hirnui kankahalla, juuttahat jälestä juoksi, maasta Maahinen kohosi." Ei pojasta paimeneksi. Pantihin kalan kutuhun. Palasi mereltä poika, tuli valjuna tupahan, kertoi kynnet kylmillänsä: "Kauhea saloilla kansa, meren kansa kauheampi! Näin minä Tursahan tulevan, meren kahtia menevän, Kalpea karilla istui, Tyhjä alla ammotteli." Ei pojasta merelle miestä.
Niin tuli kerran tuttava hänen luo, Ei nähty kaukaan, kreivitär syntyään Vaan halvempahan sukuhun naituna. Hyvästi kohdeltiin hänet kuitenkin. Puhetta ystävyydessä pantihin, Ja viimein vieras tutkien kysyi noin: "On sulla poika, onko hän viettänyt Ilokses nuoruutensa, ja missä hän Nyt on ja mitä töitä hän toimittaa, Hän onko rauhan teillä vaan sodanko?"
Poikana kun tulin kouluhun, näet, hän myös tuli kouluun, lapsekas myöskin hän, ja me vierekkäin sijan saimme Rinnan siinä nyt istuttiin, tasan pantihin kaikki kiitos ja nuhde ja läksyjen työ sekä leikkien riemu.
Tulin kummaksi kylähän, Imeheksi ihmisihin, Ouoksi omille maille. Nauramoiksi naapurihin, Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Tuli soppehen sohina, Sekä nurkkihin puhina, Silmän isku ikkunoihin, Jalan polku porstuihin. Pantihin minä pahaksi, Tuhmemmaksi turmeltihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät