United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja taas lauloivat tuhannet salaiset äänet jokaisesta nurkasta hänelle tuota laulua: "Ja kun mun kuoli vaimoni Hän pantihin oljillen " Pormestari ei kuitenkaan ollut mikään heikkohermoinen mies, joka pelkästä tuskasta tulee sairaaksi.
Hänestä tuntui kokonaan naurettavalta, että noitten miesten uhkaukset niin kovasti olivat hänet pelästyttäneet. Pirullista vaan, että tuo ilkeä laulu yhä soi hänen korvissaan, jota suntio oli hänelle laulanut, tullessaan hänen vaimonsa kuolin-vuoteelta: "Ja kun mun kuoli vaimoni, Hän pantihin oljillen. Mun itkeä pitäis kyllä, Mut olenkin iloinen".
Sillä aikaa kuin pormestari hämmästyneenä ja säikähtyneenä tuijotti taloansa kohti, ikään kuin olisi tahtonut sen muurien läpi nähdä, mitä tuolla sisässä oli tapahtunut, kulki Kersti isänsä kanssa nopeasti pois. Mennessään lauloi suntio korkealla äänellä säkeen eräästä kansanlaulusta, joka kaukaa vielä kajahteli pormestarin korvaan: "Ja kun mun kuoli vaimoni, Hän pantihin oljillen.
Mutta itse piru se varmaan hänen lauluansa johti, sillä se muuttui yhä vaan tuoksi lauluksi: "Ja kun mun kuoli vaimoni, Hän pantihin oljillen ". Ja hänen rukouksensa sekä laulunsa tuntui hänestä Jumalan sanan pilkkaamiselta, sillä tämmöistä laulua eivät Sadrach, Mesach ja Abednego suinkaan laulaneet, istuessaan Nebukadnetsarin hehkuvassa uunissa.
Mutta tahdonpa hänelle näyttää, että tuomarin säkki on pohjaton". Silloin tuli hänelle jälleen tuo kamala, salainen pakko, ja mielipuolen tavalla täytyi hänen itsekseen hyräillä: "Ja kun mun kuoli vaimoni, Hän pantihin oljillen. Mun itkeä pitäis kyllä, Mut olenkin iloinen!"