Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025


Niina ei koskaan sanonut syytä hän oli tähän aikaan yleensä hyvin oikullinen ja heikkohermoinen ja hänen mielessänsä pyöri kaikenlaisia hullutuksia. Uudet ajatukset, uudet unelmat saivat hänet kokonaan valtaansa ja häntä rupesi erittäin miellyttämään lukeminen, johon hänellä ennen ei ollut halua.

Ja taas lauloivat tuhannet salaiset äänet jokaisesta nurkasta hänelle tuota laulua: "Ja kun mun kuoli vaimoni Hän pantihin oljillen " Pormestari ei kuitenkaan ollut mikään heikkohermoinen mies, joka pelkästä tuskasta tulee sairaaksi.

En tietänyt itkeäkö vai nauraa, vaan Kor, joka huomaa kaikki, havaitsi heti, miten heikkohermoinen ja liikutettu olin ja pani levollisesti käteni käsivarrellensa ja lähti astumaan sanaakaan virkkamatta. "Mikä on syynä, että tänään kotiin tulit?^ kysyin niin pian kuin puhua voin.

"Minä luulen, että hän pilaa itsensä tuolla tottumuksella, johon hän on yhä enemmän antaunut siitä ajasta, kuin minä ensin tulin tänne. Hän on usein kovin heikkohermoinen taikka minä vaan luulen niin". "Se ei ole mikään tyhjä luulo", lausui Agnes, päätänsä pudistaen. "Hänen kätensä vapisee, hänen puheensa on epäselvää, ja hänen silmänsä ovat hurjannäköiset.

Kovat äänet eteisovelta häiritsevät äkkiä Schumannin hienoa "Träumerei'tä" ... oven luona seisova laiha, heikkohermoinen herra ei kärsi tuota enempää, vaan avaa oven ja hiljaa, mutta kiihkeästi ärähtää, että "mikä siellä?... eikö vahtimestari tee tehtävätään?..."

Mutta minun ei pitäisi puhua sellaisista asioista tänä päivänä, jolloin meillä on niin paljon syytä iloitaksemme. Kerro sinä vain, minä en ole heikkohermoinen, laski vaimo leikkiään. Se olikin vain mielikuvitusta. Unet utuina haihtuvat.

Olla suuttunut ja heikkohermoinen oli minun käsitykseni mukaan aivan samaa. Tätä silkkistä kahisevaa olentoa, joka ainoastaan liiteli huoneen lävitse ja korkeintaan yhden ainoan kerran laski kuuman hienon kätensä pääni päälle, kutsui neiti Streit armoksi ja minun täytyi kutsua häntä äidiksi. Ja sitten muistan heränneeni kerran vaan en enää pimeässä pihakammarissa.

Heitin kädelläni sen näkymättömäksi tekevän kaapun päältäni; vaan samassa harmaja mies katosi näkyvistäni. Aloin hiipiä pensaitten ja puitten synkimmässä siimeksessä puutarhan portille. Vaan minun kiusaajani, vaikka näkymättömänä, kulki jälissäni, yhäti minua sättien. "Tämäkö siis palkka siitä, että koko päivän olen vaalinut sinua, sinä heikkohermoinen herrasmies! Vai minusta aijot tehdä narrin!

Kapteeni Berentsen oli siisti, hiljainen ja säännöllinen mies, niin luotisuora ja määrätty tavoissaan ja luonteeltaan, että häntä oli melkein mahdoton lähestyä millään persoonallisella ystävyydellä, vaan miehistö piti häntä melkein yliluonnollisessa kunniassa. Hänen varovassa, karttavassa luonteessaan asui heikkohermoinen pelko tai levottomuus kaiken suhteen, mikä tuntui tavattomalta.

Hyvä tohtori sanoi, että hänen vaimonsa oli heikkohermoinen, ja esitteli tätä virkistääksensä erästä seurapeliä, jota hän ei itse osannut enemmän kuin puhaltaa pasunaa. Mutta minä huomasin, että "vanha soturi" heti otti hänet haltuunsa ja pelikumppanikseen ja neuvoi häntä ensi johdatukseksi antamaan pois kaikki hopearahat, mitä hänellä plakkarissaan oli.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät