United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kovin miehiä haukotuttaa ja kiroiluttaa jokaisella suun avauksella. Tuskalliselta näyttää olo. Kömpiessä ahtaalla lavalla kompastuu Ella vahingossa Iikan Antin jalkoihin. »Piruako siinä kompuroit», Antti ärähtää, »sääret poikki tallaat.» »Onpa kuin sääretkin!» »Ne ovatkin miehen sääret.» »Eivät ne ole nähneetkään miehen sääriä.
Kovat äänet eteisovelta häiritsevät äkkiä Schumannin hienoa "Träumerei'tä" ... oven luona seisova laiha, heikkohermoinen herra ei kärsi tuota enempää, vaan avaa oven ja hiljaa, mutta kiihkeästi ärähtää, että "mikä siellä?... eikö vahtimestari tee tehtävätään?..."
Sakris ärähtää: missään hän ei ole nähnyt näin kelvottomia lapsia... Ja vielä kerran uhkaavasti taaksepäin käännyttyään pääsee hän pakoon, huvilan portaille ja eteiseen. Paperiliuskasta tekaistu nimilappu on ovella. Tässä se rouva asuu. Sakris pujottautuu hiljaa sisälle.
Mitä sinä siellä taas ratuuttelet? ärähtää veljeni unissaan. Se ei ole mikään tavallinen rakkauden kirje, sillä tämä rakkauskaan ei ole mitään tavallista rakkautta. Minä en kosi, minä ainoastaan »ilmoitan hänelle tunteeni». »Minun täytyy saada sanoa sinulle kirjoitan minä mitä sydämeni tuntee. Jos voisin, niin minä kätkisin ne, kätkisin ainiaaksi, mutta tunnen, että se ei ole mahdollista.
Vaan miks'ei hän nyt jo tule eiköhän tullekkaan " mutta nyt kohoavat koiran korvat pystyyn, pää luikahtaa tytön käsien alta ja muristen alkaa se juosta metsäpolulle päin. Sitten ärähtää se äkkiä äkäiseen haukuntaan, mutta vaikenee vähän ajan päästä ja tuntuu vikisevän, niinkuin koira tutulle miehelle vikisee. "Se on Kalle, se on Kalle!
Vahtimiestä, voipa sitä Vahtimiestä mistäs nyt tulet ja mikset miesten matkassa kule? Mutta nyt kohoavat koiran korvat pystyyn, pää luikahtaa tytön käsien alta, ja muristen alkaa se juosta metsäpolulle päin. Sitten ärähtää se äkkiä äkäiseen haukuntaan, mutta vaikenee vähän ajan päästä ja tuntuu vikisevän, niinkuin koira tutulle miehelle vikisee.
Hän kohottaa ja kohottaa summaa, Matti ei ole niinä miehinäkään. En minä mustalaiselle myö! ärähtää hän vihdoin. Ka, raha se on mustalaisenkin raha. Saat sataviisikymmentä. Häpeisit vähän! Vaan viisisataa jos maksanet, niin tuossa on! Heh!
Mutta huomenna Sakris aikoo hänelle kertoa ... nuoresta ja viattomasta immestään. Sakris nukahtaa viimein. Ja huomenna hän herää siihen, että muori jyskyttää keittiön ovea, raottaa sitä ja ärähtää: No ... mikäs nyt on ... kello käy jo yhdeksättä! Kuinka? Onko kello jo kahdeksan? ällistelee kääpiö myhkyisenä kasana peittonsa alla, tukka riipuksissa lattialle asti. On se, vastaa muori.
Kun palaan, ovat hovin ovet kiinni ja kaikki näkyvät olevan poissa. Kun tulen kotiin, kysyn: "Onko uusi opettajatar käynyt?" "Ei ole näkynyt," äiti melkein ärähtää kankaansa takaa, iskien pirtaa, "ovat kuulemma olleet retkillä pitkin pitäjää ajelemassa vieraidensa kanssa.... Ja taitaa katsella sitä omakseen tuomarin poika," äitinsä haastoi. "Lieneekö jo saanut?" "En tiedä," tiuskaa äiti.