United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, puki päälle vainopaidan, vainon välkytti terästä: "Näytän ne jumalat teille, veren jumalan, tulen jumalan ja jumalat sinisen raudan, saakatte sotisopihin, nyt on Ukrin uhrijuhla!" Sai kansa sotisopihin, juoksi lehtohon jumalten niinkuin hirvi hiihtäjäänsä tai petraa perin edellä: "Oi Taatto, opeta meille huurut hurmehen jumalan!"
Kun sota laaksoissamme soi ja halla nälän tuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' eestämme on antanut se veren alttihin, täss' on se kansa iloinnut ja tässä huoltaan huokaillut, mi kantoi kuormat meidänkin jo kausin kaukaisin.
Ja vuoteelle äiti jo lapsensa tuo, Ja katsellen lastansa sorjaa Hän rukoillen kääntyypi Luojansa luo. Sill' aikaa vaan vuotaapi hurmehen vuo, Ja uhrinsa kuolema korjaa. Hetken onni. Kun tappelu tauonnut on, sotilas, Unohdat sä vaaran ja vaivan. Et muistele veristä kuolematas, Mi läsnä voi olla jo aivan. Ei! riemuiten täysistä maljoista juot Ja kernaasti riemuita muidenkin suot. Lyhyt onnen hetki.
Vavahtaa aron hevonen, hiekkaan painuvat sen sieraimet verta vuotavat ja erämaan santa janoinen sen vaalenneen juo hurmehen. Se suistuu, sen silmät raukeaa, ja erämaan lapsen erämaa se hautaa hiekkaan pehmeähän.
Kun sota laaksoissamme soi, ja halla nälän tuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinakin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa!
Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' ilon on nauttinut ja tässä huoliaan huokaillut se kansa, jolle muinahin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kalkki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa?
Sanan virkkoi, noin nimesi: 'Kas nämät hyvät minulle teräksenteko-vesiksi, rautojen rakentamiksi! "Siihen tempasi teräksen, siihen kasti rauta raukan pois tulesta tuotaessa, ahjosta otettaessa. "Sai siitä teräs pahaksi, rauta raivoksi rupesi, petti, vaivainen, valansa, söi kuin koira kunniansa: veisti, raukka, veljeänsä, sukuansa suin piteli, veren päästi vuotamahan, hurmehen hurahtamahan."
Nukkuos rauhassa siis, sinä Saksan sankarijoukko, ympäri kumpusi tään Saksa ja Suomi on yks', ette te turhaan tullehet, ei mene muistonne hukkaan, vuossadat kertova on maassamme maammo ja laps', kuinka se kuitattiin se Saksan kunniavelka, hakkapeliittojen tie, Kustaa Aadolfin työ puolesta aattehen, vapauden, pyhän yksilö-uskon, jonk' oli vain kotimaa teillä ja meillä, mut ei muualla: milloinkaan ei maksettu kansojen velkaa kauniimmin, kirkkaammin kuin te teitte sen nyt; kiittää Ruotsikin sais, mut ellei kiitä, se jääköön, on Viro kiittävä viel', Aunus ja Inkerinmaa: ei sinä ilmoisna ei ikän' orjana astu ne maataan, joiden puolesta vuos tään jalon hurmehen vuo.
Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinahin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa?
"Jos et tuostana totelle, viel' on muita muistetahan, uuet keinot keksitähän: huuan Hiiestä patoa, jolla verta keitetähän, hurmetta varistetahan, ilman tilkan tippumatta, punaisen putoamatta, veren maahan vuotamatta, hurmehen hurajamatta.