Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Yön hämärät huurut haihtuivat ja koko kirkkaudessaan kohosi aurinko näköpiirin reunalle. Silloin astui mökistä Pietari ulos. Hän kolkutti aitan ovea. Ei vastausta kuulunut. Hän kolkutti kovemmin. Ovi lensi auki ja aitta oli tyhjä. "'Mihinkäs hän näin varhain on mennyt', lausui Pietari ja meni takaisin pirttiin. Kun Enkeliä ei alkanut kuulua, tuli Pietari taas ulos ja huuteli tyttöänsä.
EMILIA. Hän eikö ole luuleva? DESDEMONA. Ken? Hänkö? Aurinko hänen kotimaassaan, luulen, Ne huurut hänest' imi. EMILIA. Kah, tuoss' on hän! DESDEMONA. En häntä päästä ennen kuin hän Cassion Takaisin kutsuu. OTHELLO. Kyll', armas, hyvin. Ja sinä, Desdemona? DESDEMONA. Hyvin, armas. OTHELLO. Kätesi! Kostea on kätes! DESDEMONA. Sit' ei Viel' ikä kuivannut ja huolet.
Tää Timonin on viimeinen; hän, johon Imarre-helyjänne siroititte, Nyt huuhtoo kaikki pois, ja silmillenne Näin vihmoo oman konnuutenne huurut. Kaikk' ihmisten ja eläintenkin taudit Ruville teidät syökööt! Menetkö sä? Seis! Lainaa nyt ma annan, enkä ota. Hei, kaikki liesuun! Pitoihimme vasta Kaikk' olkoot konnat tervetulemasta. Pala, talo! Sorru, Ateena! Täst' ihan Ma ihmistä ja ihmisyyttä vihaan.
Kaikki nuo tuskaloisen raskaat, öiset huurut olivat jo aikaa sitte haihtuneet päivän kirkkaiden säteiden edestä ja mitä ihanin päivä oli seurannut synkkää, turmiollista yötä. Niinkuin haihduttaakseen synkkämielisen miehen apeata mielialaa surisivat lukemattomat paarmat, hyönteiset ja itikat pihamaalla, ja tuhlaamalla valoi aurinko ilmaan valoa ja lämpöä, kuni kirkkaimpana kesäpäivänä.
Ja tiedä, että pyhä niittu tämä, täys siementä on kaiken-kasvullista ja heelmää kantaa, maan mi pääll' ei heili. Puroa tätä pulputa ei suoni, min huurut täyttäis hallan muuntelemat kuin virrat kuivaen tai kasvain vierii, vaan ikilähteestä se ilmi läikkyy, Jumalan tahdosta taas saaden vettä niin paljon kuin se kadottaa suin kaksin.
Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,
Tuli talvi, raitis, puhdasilmainen, tervehenkinen talvi, joka jääksi kangisti myrkkyiset huurut ja verhosi vaippaansa tautisen maan. Tuli joulu ja meni sekin ja päivä alkoi pidetä ja lyhetä yö. Vaan kuolemaan tuomittu keuhkotautilainen kulki vieläkin ihmisten parissa, joitten luota hänen oli määrä kohta poistua, hoiperteli tosin heikkona hontelona, vaan kulki kumminkin.
Lieskoina leimusi avaruuden tähti timantteja, kultia kylväen maille, raskaina ilmoihin harmajat huurut hyisistä, himmeistä notkoista nousi, kaaoksen kylmähän rintahan henki hehkuvaa tultansa luojista suurin. Hälveni häivät, kiehuen iti maa, joka jäisenä lepäsi äsken.
Mutta hän oli kumminkin vakuutettu, että kun jaettaisiin työt miesten kesken ja viivyttelemättä ryhdyttäisiin toimiin, niin vaikeudet häipyisivät kuin ... kuin öiset huurut aamuauringon koitteessa. Niin luulivat muutkin ja siinä samassa jo kirjoitettiin osakkeet.
Niillä lentelin Lapin avaroilla, autioilla rämeillä, hajotin nevojen huurut ja tuiskutin lunta poron sarville, joka Inarin järven jäätä juosta rapsutteli. Siitä lensin eteenpäin ja tulin siihen maahan, jossa ohrat ensiksi itävät kuohuvien koskien reunoilla. Sitten lensin isojen metsien ja ihanien järvien yli mesimarjojen kotimaahan, niille seuduille, jossa ruis kasvaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät