United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen hengityksensä muuttui raskaaksi... Huivin peittämättä jättäneellä valkoisen kaulan kapealla alalla näki hän taasen mustan samettinauhan, tällä kertaa puoleksi solmittuna. Oliko tytöllä rinnallaan taikakalu tai kallis muisto, josta ei milloinkaan luopunut? Luuleva, riehuva tunne ajoi kaiken veren hänen päähänsä hän olisi halusta tahtonut tempaista nauhan ja heittää sen kauvas pois.
"Ja enkä sitä nytkään tekisi, armollinen herra", vastasi jäykkä paroni, "ellei se koskisi teidän henkeä, niin hyvin kuin minunki". "No, luuleva ihminen", sanoi Richard, "mene sitte katsomaan lääkkeen vaikutusta.
Mutta minä tunnen kuitenkin hieman iloa vahingosta; sillä Gyllensvingel'kin polttaa turhaan hiiliänsä. Luonnollisesti Liinasta ja minusta nyt tulee paljoa suuremmat ystävät, kuin ennen ja siis on hän luuleva ... ha ha ha! Saattaa tulla varsin oivia kohtauksia jalosta jaloudesta ja mustasukkaisuudesta. Liina palasi takaisin. Hän näytti iloiselta, kuin lapsi, joka on saanut joululahjan.
EMILIA. Suokoon taivas Todeksi sen, ett' on se valtatointa Eik' oikkaa vaan ja epäluulon puuskaa, Mi koskis teitä. DESDEMONA. Voi mua! Milloin siihen syytä annoin? EMILIA. Ei luulevainen henki siitä huoli; Hän syyst' ei ole luuleva; hän luulee Vaan senvuoks, että luulee. Se on peto, Jok' itsestänsä sikiää ja syntyy. DESDEMONA. Pedosta tuost' Othelloa varjele, Hyväinen taivas! EMILIA. Amen!
"Hän vaatii läsnäoloasi nyt paikalla", vastasi kääpiö, "ja ilman sitäkään ajanhukkaa, minkä kymmenen hietajyväsen vieriminen tiimalasiin vaatii. Kuule, sinä kylmäverinen ja luuleva ritari, nämä ovat hänen omat sanansa: "sano hänelle että ne kädet, jotka ruusunkukkasia pudottavat, voivat laakereitaki tarjota".
Se sairas viehkeys, se luuleva itsekkäisyys, joka nuoressa innostelijassa aina pisti esiin, joka sai hänen halveksimaan ihmissukua, sai hänen valehteliaksi itseänsä kohtaan, on nyt kokonaan poissa. Maailma on ollut se tahko, joka hänen luonteensa terävät syrjät on tasoittanut. Johannes on miehistynyt, hänen ulkomuotonsa on muuttunut samalla kuin hänen sydämensä.
EMILIA. Hän eikö ole luuleva? DESDEMONA. Ken? Hänkö? Aurinko hänen kotimaassaan, luulen, Ne huurut hänest' imi. EMILIA. Kah, tuoss' on hän! DESDEMONA. En häntä päästä ennen kuin hän Cassion Takaisin kutsuu. OTHELLO. Kyll', armas, hyvin. Ja sinä, Desdemona? DESDEMONA. Hyvin, armas. OTHELLO. Kätesi! Kostea on kätes! DESDEMONA. Sit' ei Viel' ikä kuivannut ja huolet.