United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, Tästä armas astununna, Valkea vaeltanunna; Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi, Kangas kahta kaunihimpi, Lehto viittä leppeämpi, Korpi kuutta kirkkahampi, Koko metsä mieluisampi, Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta. Kant.
Ei voi täst' olla kosto kaukana. KOSBI. Nuo jotain katkerata hautovat. SIMRI. He viihtynevät kyllä aikanaan. KOSBI. Niin kolkkoa! minua värisyttää! Pois täältä vie, niin kauas, kauas, kauas! SIMRI. Ei Kosbi, ei: on täällä kansani. Syleilyni sun jälleen lämmittää. Kas tuolta isä vanhukseni astuu. Hän meit' ei hylkää. SAALU. Nuoret huimapäät Vaan koston tuntevat, ei rakkautta.
HERTTUA. Mut tuo ei juuri hulluudelta tunnu. OLIVIA. Vapauta hänet; tänne hänet tuo. HERTTUA. Tarjoonne, neiti, kiitoksella suostun. Mut tekemistä palveluksistanne, Jotk' on niin naisen luonteest' eriävät, Niin hennokkaille tavoillenne vieraat, Ja kun jo kauan kutsuitte mua herraks. Niin tässä käteni: täst' alkaen Te herranne olette herratar. OLIVIA. Ja sisar mulle. HERTTUA. Tuoko on se hullu?
Ei, vihata mun täytyy syvimmin täst' alkain tuota miestä mielessäni; ei mikään riistää voi mun haluani hänt' yhä huonommaksi ajatella. LEONORA. Jos miielialaas, kallis ystävä, et tahdo muuttaa, enpä tiedä, kuinka voit vielä hoviin jäädä olemaan. Sen tiedät: paljon pätee hän, ja syystä. TASSO. Oi, hyvin tiedän, armas ystävä, kuin tarpeeton oon kauan täällä ollut.
Mut hän, mi hyvin tunsi toiveheni, hymyillen alkoi ja niin riemu-kasvoin kuin iloinnut ois itse Luoja niillä: »Maailman liike, joka keskipisteen pitävi hiljaa, pyörittäissä muuta, täst' alkaa niinkuin rajamerkistänsä. Taivaalla täll' ei paikkaa muuta ole kuin Luoja, jossa rakkaus se syttyy, mi kiertää tään, ja voima, min se kylvää.
Hoi, tulta tänne! 2 MURHAMIES. Hän se ompi. Toiset Jo linnass' ovat, joita odotettiin. 1 MURHAMIES. Hevoset ympäritse kiertävät. 3 MURHAMIES. Noin virstan matkan; hänen, niinkuin kaikkein, Tapana täst' on jalan käydä linnaan. 2 MURHAMIES. Kah! tulta, tulta! 3 MURHAMIES Hän se on. 1 MURHAMIES. Käsin työhön! BANQUO. Tän' yönä sataa. 1 MURHAMIES. Satakoot siis iskut! BANQUO. Petosta; Oo!
ovat kyllä itsessäänkin kauniita; mutta niin yksinkertaisesti ja niin vienolla aistilla ne eivät suinkaan kuvaile sydämmen tunteita kuin esim. seuraavat rivit Kantelettaresta: "Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, * Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi. * Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta".
Mut hän, mi hyvin tunsi toiveheni, hymyillen alkoi ja niin riemu-kasvoin kuin iloinnut ois itse Luoja niillä: »Maailman liike, joka keskipisteen pitävi hiljaa, pyörittäissä muuta, täst' alkaa niinkuin rajamerkistänsä. Taivaalla täll' ei paikkaa muuta ole kuin Luoja, jossa rakkaus se syttyy, mi kiertää tään, ja voima, min se kylvää.
Sanani siitä, mitä muistan, käypä täst' asti lyhemmäksi on kuin lapsen, min kieltä kastaa vielä äidinrinta. Ei siksi, että Valkeudella tuolla muut' ois kuin näkö aina yks ja sama, ijäti se, mik' ollut on se ennen. Mut silmäni, mi katsoessa vahvoi, tuon Yhden katsannon niin mulle muutti, kun sillä aikaa itse muutuin minä.
NATHAN. Sais meitä maailma kaikki kuunnella. SALADIN. Vai on niin varma Nathan puolestaan? Kas sitä ma sanon viisaaksi! Ei salaa hän totuutta koskaan! Vaakaan kaiken heittää sen vuoksi! Ruumiin, sielun! Elon, olon! NATHAN. Niin, niin kun tarpeellist' on, hyödyllistä! SALADIN. Täst' alkain toivon kantaa voivani yht' arvonimistäni oikeudella: maailman sekä lain parantaja.