Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Rahvas häntä herraks kutsuu; Ja niinkuin maailma nyt alkeess' oisi Ja unheess' entisyys ja tapa tyhjää, Nuo kaiken olon tukehet ja pylväät, He huutaa: "Vaali! Kuninkaaks Laertes!" Ja lakit, kädet, huudot pilviin luihkaa: "Laertes, niin, Laertes kuninkaaksi!" KUNINGATAR. Kuin täyttä kurkkuaan he tyhjää haukkuu! Oi, harhaan käytte, luihut Tanskan koirat! KUNINGAS. Jo murretut on ovet.
Kohtalo! nyt sun Kanssas taistelun Selvän teen, nyt taistoon sinut Haastaa tahdon lyö, jos voit sä, minut! Kohtalo ei saa Miestä musertaa! Kohtalons' on herraks luotu Mies, ja työ on siihen keinoks suotu! Lunta tuiskuaa. Ruusut raukeaa. Mutta kerran kevät koittaa, Taivas seestyy, valo varjot voittaa! Terve, nurmi nuori, vihanta! Terve, järven laine loistava! Terve, kukkaset!
Rollan isä kasvatti aikoinansa pojan suureksi herraks ja perijäks, mut ennenkuin itse hän täältä läks, oli kuluttanut hän varansa niin, että poika sai tyytyä rippeisiin. Niin yhdeksäntoista täytettyään ja omaksi herraksi tultuansa ei tiennyt, ei tainnut hän mitäkään. Ja kaiken lisäksi, korskeuttansa ylenkatsoi hän toimia käskettävän. Niin oleili päivästä päivään hän.
Kun tulvana he maahas hyökkäsivät, Ilmoitti sulle Jahven profeetta: Näin sanoo Herra: Koska syyrialaiset Mun nimeäni ovat pilkanneet, Niin tahdon kaiken suuren joukon tään Sun käsiis antaa, että tietäisitte Mun herraks, jolla voima on ja valta. Se onko totta? AHAB. On. OBADJA. Ja Benhadad Hän pilkkas Jahvea? AHAB. Ma myönnän sen.
Hymy korskea karehti huulillaan ja hän herraks jäi kaikilta tavoiltaan. Tiehaarassa Herkules seisoen hän muinoin retkensä suuntaa pohti. Pahe ojensi kätensä häntäkin kohti. Hyveen kauniimmaks keksi ja valitsi sen. Mut aikamme ehdi ei arkailemahan, sille kaunis ei hyve, ei pahekaan. On vuossadat valtavat kulkeissaan tiet johtanut yhteen hyvän ja pahan. Rolla teki samoin kuin isänsäkin.
HERTTUA. Mut tuo ei juuri hulluudelta tunnu. OLIVIA. Vapauta hänet; tänne hänet tuo. HERTTUA. Tarjoonne, neiti, kiitoksella suostun. Mut tekemistä palveluksistanne, Jotk' on niin naisen luonteest' eriävät, Niin hennokkaille tavoillenne vieraat, Ja kun jo kauan kutsuitte mua herraks. Niin tässä käteni: täst' alkaen Te herranne olette herratar. OLIVIA. Ja sisar mulle. HERTTUA. Tuoko on se hullu?
Nuoren Arthurin Bretagnen herttuaksi nimitämme, Richmondin jaarliksi ja tämän rikkaan Kaupungin herraks. Constance rouva tänne! Lähetti lennättäköön hälle kutsun Hääjuhlahamme! Toivon, että voimme, Vaikk' emme tahtonsakaan määrää täyttää, Toki siihen määrään häntä tyydyttää, Ett' ehkäisemme hänen huutamistaan. Kiiruimman kautta rientäkäämme nyt Pikaiseen, äkkinäiseen juhlanviettoon!
Luonto lumo-äänin soitti, toi kauneutensa kasvun muut, maa kukki, meri aaltos, päivä koitti ja vieri virrat vaahtosuut. Mut vait ol' ihminen, vait ol' kansa, maan herraks luotu ol' orja maan, ei kuullut laaksojen lintujansa, ei nähnyt kukkien kumpujaan, sen silmät täynn' oli maata, multaa. sen sydän syttä, sen korvat kultaa. Hän katsoi. Murhe Isän silmän kasti, soi Herran huokaus kautta maan.
En enää lähtenyt ma seuraamaan kuin toiset emää, joka varmaankaan ei uroksestaan luopunut ois pois jos ilman pentuja se ollut ois. Sen tehtävä ne oli pelastaa ja nälkää kärsimähän opettaa ja välttelemään teitä kylien, miss' asuu koirinensa ihminen, jok' ajaa häntä orja-eläimin ken metsäin herraks kerran luotihin. Ah, ajattelin, kuinka häveten sun eessäs lausun nimen Ihminen.
Sitä vaan sanotaan Hovin herraks... sinne on tästä yheksän neljännestä. Kulkeeko sinne höyry? Kulokoohan sinne höyry... se käyp tok joka lauvantai hakemassa kirkkoväkkee ja pyhänä viep takasi... Siinähän minä sitten pääsenkin... Minnekkä se on herralla sinne matka... Eikös sieltä pääse naapuripitäjän kirkolle?
Päivän Sana
Muut Etsivät