Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Vain hengityksen kuuli. Surissut ei sääsken siipi, tuntunut ei tuuli. Asumaton avaruus kuin meri huokas alla. Pelvon, vavistuksen henki kulki kukkulalla. Anja-rouva nauraa koki: »Tutkikaamme, tokko vielä ompi elossa tuo hiitten suku sokko.» Lausui, kolme kertaa löi hän vuorta kepakolla. Toinen nauroi: »Hiidet nuo myös taitaa kuurot olla. Täytyy heitä herättää.» Oli jyrkänteellä paasi.
Ei sitä vain tavallinen uskovainenkaan, niin sanan mukaan »kokoa tulisia hiiliä vihollisensa pään päälle». Sakari kirkastui hänelle ihan pyhimykseksi. Uskoi hän sen todistuksen ja entistä ujommaksi hän tuli, ja joka hetki vain pelkäsi, että ruuna häpäisee hänet tämän arvokkaan ja pyhän miehen silmien edessä. Hän koki salavihkaa kepakolla hännänjuureen tökkien estää sen nousua.
Samassa oli pruustinnakin avonaisessa akkunassa, sillä nyt hän vasta oli huomannut, että pojat olivatkin lipetissä. "Jussi sinä, lyöppäs vain ... hyi häpeä, kun vanha mies viitsii poikasia ahdistella ... hyi, ja tuommoisella kepakolla, jolla luut saattaisi poikki lyödä... Mitenkä se, Jussi, noin voipi tyhjästä suuttua?..." äyväsi pruustinna avonaisesta akkunasta kartanolle.
Ja niin ruvettiin siihen leikkiin, pihalta tuotiin korento ja pantiin kahden tuolin päälle; sitten pantiin kummallekkin tuolille neljä tikkua, ja niin pojat korennolle kukin vuorostaan, jalat ristissä ja kepakka kourassa. Siinä piti sitten ilman putoamata kepakolla pudottaa kaikki neljä tikkua lattiaan. Siinä se konsti kaikkine kankeuksinensa.
Niirasen, nahkurin, pikku Eerokin, nelivuotias kakara, joka ei vielä aidan korkeudelle ylettynyt, hänkin kiipesi tynnyrin päälle, härnäsi sieltä kepakolla viskaalin lapsia ja huusi: Hännätön vasikka, hännätön vasikka! He olivat kihloissa, Alfons ja Ines, ja rakastivat toisiaan niin äärettömästi.
"Lähdetään ulos ... eihän tuota tähän lattialle", sanoi Juho. He meniwät. Nurkan taa päästyänsä otti Juho pullon powestansa ja löi kepakolla siitä kaulan poikki ja antoi wiinan juosta maahan. "Siellä se nyt on", sanoi hän sitten. "Sielläpähän olkoon, ja älköön koskaan takaisin tulko", anoi Matti.
Piti aina vahtia jalkoihinsa, varoa märkiä paikkoja, eikä siellä päässyt tuuli vapaasti puhaltamaan partaa heiluttaakseen, eikä... Maisteri istahti siellä kivelle pälvipaikalla, kolisteli kepakolla maata ja tuumaili, että eipä tämä nyt ole mistään kotoisin. Oli siinä muutamia vuokkojakin, kevään ensimmäisiä, jotka olivat laihoina ja kelmeinä erehtyneet ennen aikojaan kasvamaan kinoksien pariin.
Päivän Sana
Muut Etsivät