United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haihtuu riemu, vaihtuu onni, hukkuu usko, luottamus, kuluu kulta, pettää toivo, kuihtuu kaunein kukoistus. Sammuu tähti, lientyy taivas, kuivuu lähteen suonikin, taltuu tuuli, voipuu aatos, päättyy päivyt valoisin. Katoovaist' on kaikki täällä, suoltuu vyyhti elämän. Miks mä muista poikkeus oisin? Luonto täyttää tehtävän.
Vaikka ei se kuulu vaihtuvankaan, vaan on aina kaksi markkaa ja penniä ... jos vaihtuu, niin vaihtuu enintään pennillä tai parilla, mutta sehän ei ole mikään asia se.... Niinpä niin, kun tulin ulos.... Minä seisoin ulkona ja odotin.... Hanna seisoi ulkona ja odotti. Jätittekö sitten venheen satamaan purjeet levälleen?
Ihmisparat hermostuvat sekä liiallisesta kuumuudesta että myrkytetystä ilmasta, joka ainoastaan silloin tällöin oven avautuessa vaihtuu hiukan. "Eipä siis lainkaan kummaa, jos näitten ihmisparkojen iho ja keuhkot käyvät niin aroiksi, ettei heidän näiden kuuden kuukauden aikana ole ajatteleminenkaan ulkoilmaan menemistä, sillä siitä seuraa paikalla vilustus.
Et aavista sinä leyhkien leikiten, Kuiskeessa perhon, kastehen suudellen, Kuink' ystäväin sulo suosio kohta haihtuu, Ja murhekyyneliin ilo vielä vaihtuu. Oi, miks' tuo "tulkohon" Kaikkivaltiaan Ei suonut onnes kukkia ainiaan? Miks' ei ole päivä kaunis niinkuin aamu? Miks' aina ei sua hurmaa onnen haamu? Hymyile vaan, sinä pikku viaton!
Katso, niinkuin pilvi kaartaa taivaan kannen kirkkahan, hältä murhe mielen saartaa, tuntee kaipuun katkeran, vaipuu aatos, äsken lieto, silmä sumuun kyyneltyy, tuima pyrkii ilmi tieto, syvä niinkuin rinnan syy: »Kesät kulkee, talvet vaihtuu. syksyt seuraa toisiaan, kerran viime hanget haihtuu, astut itse alle maan. Kukkii pääsi päällä kunnas, kulkee ihmisheimo uus.
Tom, aikaas tarkkaa! pois, ja verhos luo, Kun huhu, joka nyt sua tahraa, haihtuu Ja häväistykses kunniaksi vaihtuu. Tapahtukoon tän' yönä, mitä tahtoo, Kun kuningas vaan pelastuu. Vait! hiljaa! Seitsemäs kohtaus. Huone Glosterin linnassa. CORNWALLIN HERTTUA. Joutuun herranne ja puolisonne luo! Näyttäkää hänelle tämä kirje: Ranskan sotajoukko on maalle noussut. Etsikää Gloster-petturia.
Jos eloss', eksyilee nyt mailman tiellä. Mun valtaap' ammon vieroiteltu kaipuu Vakaihin, tyyniin henkimailmoihin, Nyt laulu hiljaa soinnahdellen haipuu, Kuin eeol-harppu, huokuu-sävelin. Mä vavahdan ja lempeäksi taipuu Mun mielen' jäykkä, sulan itkuihin; Mit' omistan, se juur'kuin kauas haihtuu, Min hukkasin, se todelliseks' vaihtuu. ALKUN
Näät myrskyssä hukkasin määräni pään, Epäkuntohon purjeet sain; Vain pilkkunen maata jos kangastais, Mun henkeni ehkä jo voimaa sais Mut minne mä silmäni luonenkin, Nään aavaa, tyhjää ja aavaa. Haihtuu riemu, vaihtuu onni, Hukkuu usko, luottamus, Kuluu kulta, pettää toivo, Kuihtuu kaunein kukoistus.
Ah! ilkku-peliks' kaikki vaihtuu; Vain niinkö hengen jano haihtuu, Ett' unta vaan ol' perkele Ja koira hiipi pihalle! FAUST. Sisähän, ken kolkuttaa! Ken taas mun rauhan' esti? MEFISTOFELES. Mä vaan! FAUST. Sisään! MEFISTOFELES. Se lausu kolmannesti! FAUST. Sisään siis! MEFISTOFELES. Kiitos! Näin oot mieliks' mulle!
Sun tuohon laski, ensin silmin kaunein osoitti ovea hän aukinaista; samalla haihtui pois kuin unesikin.» Kuin mies, mi pääsee levottuudestansa ja pelvostaan, mi turvan tunteeks vaihtuu, kun totuus täys on hälle ilmoitettu, niin muutuin ma; ja kun mun huolta vailla oleva näki Oppaani, hän läksi nyt vuorta astumaan, ma jäljessänsä.