United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liki täss' on portaat, nyt helppo teille niit' on nousta ylös.» Mut harva hänen kutsuansa seuraa. Oi, ihmisheimo, luotu taivas-lentoon, miks heikoin tuuli noin sun maahan painaa? Hän meidät johti suulle vuorensolan; otsaani sitten siivellään hän koski luvaten mulle vaelluksen varman. Kuin vuorta nousten, jonka kirkko yli kohoopi hyvin-hallitun tuon paikan tarkoitan paikkaa Rubaconten luona!
Se ettei eessäni nyt varjo synny, ei ole kummempaa kuin ettei taivaat säteitä estä toinen toiseltansa. Mut kyvyn tuta kuuman, kylmän tuskaa ruumiille näillekin suo voima, joka ei tahdo keinojansa ilmi tuoda. On hullu, joka järjellänsä koettaa mitata äärettömän tien sen, jota Hän käy, mi yks on, vaikka kolminainen. Totea seikka siis vain, ihmisheimo!
Näin yhteen iskivät he ijäisesti; nuo nousee pivot kiinni haudastansa, nuo toiset kiirein paljain. Riisti heiltä maailman kauniin tuhmuus tuhlauksen tai saituuden, toi heidät kiistaan tuohon, min laatu sanoista ei sorjistune. Nyt, poikani, voit nähdä silmäis eessä Fortunan lahjain lyhyt-aikaisuuden, joist' ihmisheimo ikuisesti sotii.
Ei tahdon ohjaa omaks hyödyksensä inehmo, jok' ei siinnyt, voinut sietää, siks itse heimoineen hän kirottihin. Ja ihmisheimo heikko harhassansa näin virui monta vuosisataa, kunnes Jumalan Sana alas astui sinne, hän missä luonnon, joka Luojastansa eronnut oli, henkilöönsä liitti teolla pelkäll' ikirakkautensa.
Näin yhteen iskivät he ijäisesti; nuo nousee pivot kiinni haudastansa, nuo toiset kiirein paljain. Riisti heiltä maailman kauniin tuhmuus tuhlauksen tai saituuden, toi heidät kiistaan tuohon, min laatu sanoista ei sorjistune. Nyt, poikani, voit nähdä silmäis eessä Fortunan lahjain lyhyt-aikaisuuden, joist' ihmisheimo ikuisesti sotii.
Se ettei eessäni nyt varjo synny, ei ole kummempaa kuin ettei taivaat säteitä estä toinen toiseltansa. Mut kyvyn tuta kuuman, kylmän tuskaa ruumiille näillekin suo voima, joka ei tahdo keinojansa ilmi tuoda. On hullu, joka järjellänsä koettaa mitata äärettömän tien sen, jota Hän käy, mi yks on, vaikka kolminainen. Totea seikka siis vain, ihmisheimo!
Ei tahdon ohjaa omaks hyödyksensä inehmo, jok' ei siinnyt, voinut sietää, siks itse heimoineen hän kirottihin. Ja ihmisheimo heikko harhassansa näin virui monta vuosisataa, kunnes Jumalan Sana alas astui sinne, hän missä luonnon, joka Luojastansa eronnut oli, henkilöönsä liitti teolla pelkäll' ikirakkautensa.
Siks ihmisheimo harhauukin tiellä. Mut ennen kuin jää tammikuu ei talveen vuoks sadas-osan, jonka laiminlyötte, niin jyly käyp' on ylätaivahissa, ett' tuulispää, niin odotettu kauan on perään kääntävä, nyt miss' on kokka, ja lautan luotsaileva oikeahan; ja kukka kantava on heelmän toden.» Kahdeksaskolmatta laulu
Oi, ihmisheimo, miksi mieles hehkuu sellaiseen, jossa esteheks on toinen? Tää Rinier on; hän kunnia ja maine huoneelle Calbolin on, miss' ei kukaan perinyt sitten hänen kuntoansa. Eik' yksin hänen heimoltansa mennyt välillä vuoren, Pon, ja meren, Renon perintö totuuden ja tosi ilon. Maa näillä äärillä niin täynnä kasvaa näät myrkkyputkia, ett' tuskin koskaan ees viljelys voi tehdä niistä lopun.
Liki täss' on portaat, nyt helppo teille niit' on nousta ylös.» Mut harva hänen kutsuansa seuraa. Oi, ihmisheimo, luotu taivas-lentoon, miks heikoin tuuli noin sun maahan painaa? Hän meidät johti suulle vuorensolan; otsaani sitten siivellään hän koski luvaten mulle vaelluksen varman. Kuin vuorta nousten, jonka kirkko yli kohoopi hyvin-hallitun tuon paikan tarkoitan paikkaa Rubaconten luona!