United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
»No, Montinin rouvalle», sanoi emäntä molempia käsiään huiskauttaen aivan kuin että: oletteko kummempaa kuullut! »Vai Montinin rouvalle.» »Joo, siellähän minä sain myydyksi», kertoi emäntä niin tyytyväisenä ja iloisena, kuin olisi lehmän saanut eikä menettänyt. »Miten te sinne arvasitte mennä kaupalle?» Se oli kysytty niinkuin haluttu.
Shakaalit syövät lihat hevosten raadoista ja pyytävät jalopeurat nuolemaan luita." "Oh, odotahan hiukkasen, niin sinäkin saat osasi," sanoi kaunis mies. "Olen ollut täällä viisi vuotta ja minulle on annettu lukemattomia lupauksia, vaikk'ei niistä vielä sen kummempaa ole kehittynyt, mutta jonakin päivänä kai minäkin saan osani, jos vain pidän suuni kiini!
Ja se se kiinnittää minut häneen kahta enemmän. VI:s KOHTAUS. Edelliset, Karhi, sitten Ahrén. Tulee. Hyvä päivä! Terve tullut. Se oli oikein tehty. Saavuin jo viime viikolla kaupunkiin, mutta en ole tullut teille pistäyneeksi. Painakaa puuta. Mitä kuuluu uutta? No, eihän tässä juuri sen kummempaa. Olin, kuten tiedätte, koko kesän Kuopiossa. Asuin aivan lähellä kaupunkia eräässä maatalossa.
Kivenlatoja kysyi aina häneltä kuulumisia, vaan eipä hän tiennyt juuri mitään erinomaisempaa tapahtuneeksi »näin valoisana aikana». Tänä päivänä kertoi hän muitten tavallisten asiain joukossa, että »herrat olivat taas viime yönä tapelleet seurahuoneella kelpo lailla». Vaan mitään kummempaa ei hän tiennyt nytkään.
Armollinen rouva lähetti usein hänelle ruokaa ja piti hänestä huolta, niin että minäkin usein hänen näin! No, entäs nyt? Nyt tapasin minä hänen juuri ennenkuin minä tulin tänne, ja, eihän nyt kummempaa, hän ei hävennyt ruveta vanhaan leperrykseensä, ja kun minä tiuskasin hänelle sanoi hän: no, no, armas ystävä-kulta, älähän niin arvoiseksi itseäsi tee, hienommillekin impyeille minä kelpaan.
No niin, olkoon menneeksi, vaikka ei se sen kummempaa ole. Niinkuin ehkä muistat, teki veljesi siihen aikaan, josta kysymys on vanhempanne elivät vielä silloin tuosta teidän Savon sydämestänne kaksi matkustusta aivan perätysten Helsinkiin, jonne jo mamman kanssa olin muuttanut. Lyyli. Aivan oikein. Kyllä muistan. Aina. Ensimäiseltä matkalta tuli hän kotiin jokseenkin nolostuneena? Eikö niin?
Mutta saapuvilla ei ollut sen kummempaa kuin tuo pöydän takana istuva mopsi, jota aloin heti epäillä välskäriksi, mikä hän olikin. Tiuskealla äänellä ja häijyin ilmein alkoi mopsi syytää sanoja suustaan.
Kävi minua noutamassa hotellivieraiden luo, ei sen kummempaa tuttavuutta vastasi Maslova, katsellen levottomasti vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttäjän apulaiseen. Haluaisin tietää, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan Maslovaa eikä muita tyttöjä? sanoi syyttäjän apulainen rypistyen taas miettiväisen näköiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla. En tiedä.
Jo samana syksynä hän sairaan luona käydessään kylmettyi, sairastui ja kuoli. Sen perästä unohtui hänen rakkausjuttunsakin. Pappilaan tuli uusi apulainen, joka meni naimisiin Ailin kanssa, ja niin tuli vanha traditsiooni täytetyksi siinäkin suhteessa. Muuta sen kummempaa ei tapahtunut niiden viiden vuoden aikana, joiden kuluttua Agnes taas tuli pappilassa käymään.
Ei tarvinnut sen kummempaa tapahtua kuin että Karvonen istuutui mustine partoineen vanhan Kuhjolaisen rinnalle ja alkoi tälle hiljaa supatella. Katsojat näkivät näiden kumpaisenkin kasvoista, mitkä asiat ovat puheena. Tämän yksinkertaisen leskiukon rinnalla oli Karvosen hyvä näyttää sukkeluuttaan.