United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Könnilä paiskasi sen pöydälle ja kääntyi läsnäoleviin, jotka kummeksien olivat katsoneet tätä kohtausta. "Kokka on pötkinyt pakoon, hän on väärentäjä ja varas ja tuossa on hänen apumiehensä", ja hän osotti Hovilaiseen. Tämä kun älysi ett'ei Könnilä löytänytkään mitään rahaa lompakosta, oli syvästi huoaten rauvennut, mutta sisunsa näkyi vielä kuohuvan.
Sisäsaaristossa me kuljemme missä ilmassa tahansa, kun vain näemme merkit, ja nehän me nyt näemme. Se on hieno kulkuneuvo, jonka ei tarvitse ilmoista välittää.... Laskee laineilla kuin linnun poika, kokka ilmassa kuin kaula, perä vedessä kuin räpylät ... sitä oli hauska nähdä äsken, kun tulitte.... Mahtanee maksaa semmoinen? Kyllähän se jotain maksaneekin. Useita tuhansia?
Kummakos sitten että Kokka mielellään oleskeli Hovilassa. Hän oli siellä joka päivä. Viimeksi mainitun käyntinsä jälkeen Hannulassa tuli hän taas Hovilaan, ja meni tällä kertaa suoraan isännän kamariin. Joosepin äkkikuolemasta tuli tietysti puhe. Kokka oli aivan samaa mieltä kuin Hovilainen; murha tässä oli, tuo Taavin vieras herra oli vale-kuva, Taavin oma keksimä.
Mutta sitten oli kerran sattunut se hirmuinen häpeä, että veneessä hypellessäni sen kokka oli irtautunut maasta ja vene alkanut ajautua ulos selälle ja olisi kai mennytkin sitä menoaan ja vienyt minut mennessään, jollei äiti, parkunan kuultuaan, olisi syössyt puutarhasta rantaan ja suin päin vaate päällä veteen ja saanut kokasta kiinni.
"Oudoksutti se minuakin, mutta herra Kokka ja Hovilainen, joka hänen kanssansa kävi minun luona, sanoivat Hannulan menneen siihen kiitollisuudesta herra Kokan jalosta käytöksestä Timon pojan asiassa; he kehuivat että Timo olisi taannut paljon suuremmankin summan.
Mistä seurasi ankara, vitsan uhalla annettu kielto olla sen jälkeen ollenkaan menemättä veneeseen, jollei kokka ole lujasti maissa kiinni ja tuuli maihin tai piiat pesemässä pyykkiä rannassa.
"Sepä riiviö tuo Kokka!" sanoivat herrat yhteen suuhun. "Niin, joka pyhiä kirjojakin repii konnamaisuuksiansa varten", lisäsi rovasti. "Noita kepposia hän teki lukiossa jo", mutisi Schyvall matalammalla äänellä.
Ne liukuvat kaikki kolme: hattu, vapa ja venheen kokka äänettömästi virran mukana ja tuon tuostakin kuuluu pyrstön posahdus, joku epämääräinen »äh», ja sitten vapa tutisee, ja hetken päästä päristys ilmaisten, että Juntta on saanut kalansa vettä puolillaan olevaan venheeseensä. Se käy kaikki hiljaa ja vaanien, minkään kolahtamatta. Virta kantaa hänet vähitellen näkymättömiin.
Juhalle tuli kiire pois, liikutustaan pakoon, leukansa järinää salatakseen. Eipä ei, eipä ei! hän uskoi sen, mitä rovasti oli sanonut. Eihän toki mitenkä, kun oli kielto kuninkaalta. Oli kai, oli kai. Mitäpäs se olisi sitä muuten sanonut, jos ei olisi ollut. Juha istui taas venheessään, kokka kotia kohti, kirkko ja pappila perän takana.
Katso taakses, sanoi Hinkki. Ja kun kapteeni kääntyi katsomaan taaksensa, osotti veneen kokka kohti merestä nousevaa, harmaista kivistä muurattua pitkää ikkunatonta linnanseinää, joka kaikkinensa kuvastui meren pintaan.