Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Tässä on rahat, Bruno, sanoi Anna muutaman silmänräpäyksen jälkeen, ottaen lompakosta setelit ja ojentaen ne miehelle. Kiitos, Anna!... Minä säilytän nämä meidän molempien varalle. Ei, ei siihen tarkoitukseen! huudahti nainen tulisesti; ne ovat varastettuja rahoja ja veren tahraamia ... minua pöyristyttää, kun sitä ajattelenkin. Hullutusta! Hävitä setelit!... Polta ne!... Minä tahdon niin, Bruno!
Tavattoman harvinainen lompakko, huomautti Anna, katsellen sitä tarkoin. Näyttää siltä kuin se olisi peräisin kuudenneltatoista vuosisadalta ... se on suuri ja tilava ... varmaan oli siihen aikaan ihmisillä runsaasti rahaa. Mahdollisesti, virkkoi Anna, kääntämättä silmiään lompakosta. Hänen kasvoiltaan näkyi selvästi, että joku uusi ajatus oli syntymässä hänen aivoissaan.
Toki kohta tointui, vieri sanat sorjat suusta: »Jaakko, kah, sa putositko pilvistä vai puusta? Kauan oon jo tuuminut sun ottaa ruukin pestiin. Kaksisataa saat jo heti. Käytkö kera kestiin?» Lausui, otti lompakosta punalaitaa kaksi. Mutta Jaakon poski lens kuin lumi valkeaksi. Kuului kumea karjahdus ja puukko kirkas kiilsi, syvälle se ruukin herran rintaluihin viilsi. Huuto, melske, meteli!
Könnilä paiskasi sen pöydälle ja kääntyi läsnäoleviin, jotka kummeksien olivat katsoneet tätä kohtausta. "Kokka on pötkinyt pakoon, hän on väärentäjä ja varas ja tuossa on hänen apumiehensä", ja hän osotti Hovilaiseen. Tämä kun älysi ett'ei Könnilä löytänytkään mitään rahaa lompakosta, oli syvästi huoaten rauvennut, mutta sisunsa näkyi vielä kuohuvan.
Mainiota punssia! kiitteli hän, kopeloidessaan lompakosta sopivaa seteliä maksaakseen laskunsa; herra kellarimestarin punssilla ei ole Tukholmassa vertaa ... mutta älkää nyt Jumalan nimessä olko minulle enää vihainen! Tottahan herra kellarimestari ymmärtää leikkiä! Kaunista leikkiä! ajatteli kapakoitsija, jonka nenässä tuntui vielä sekä ulko- että sisäpuolella tuon leikin jäljet.
Siten siinä keskenään hälistessä ja tunkeillessa toisiaan, välttyi lompakosta kaikkien silmät, joten tuntematon mies Juken ja juomanlaskijan välistä pisti kätensä lompakkoon käsiksi, silmänräpäyksessä livautti puoleensa ja puitti tiehensä. Kaikista tuntui tuo tapaus hieman kummalliselta ja vaikutti se masentavasti.
Siitä he ovat muka saaneet ensi luokan rautaristin. Edelleen kertovat pöytäkirjat, että vangittaessa löydettiin heidän kapsäkistään pommeja sekä toisen lompakosta rautaristin nauha. Itse kieltävät he jyrkästi nämä syytökset ja väittävät olleensa Ruotsissa liiketoimissa.
Uuno ottaa nyt lompakosta esille valokuvan, Hannan valokuvan, ja katsoo sitä kauan, käännähtää välillä äkisti päänsä Henrikiin päin, ja sitten taas katsoo, katsoo ja katsoo. Sitten hän lähentää valokuvaa suutansa kohden, mutta taas kääntää päänsä Henrikiin, kuuntelee, jättää tekemättä mitä aikoi, ja panee valokuvan takasin lompakkoonsa.
Rautakankea pitelevä mies tuli kuitenkin pian entiselleen ja hymyili omalle sekä seuralaisensa säikähdykselle; sen jälkeen hän kumartui aukkoon päin, vetäen sieltä esiin rautapeltisen laatikon, jossa oli paksu, vanhanaikainen nahkalompakko. Tässä meillä siis on aarre, mutisi hän, ottaen lompakosta pinkan seteleitä, jotka hän tarkkaan laski.
Päivän Sana
Muut Etsivät