Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Uusi isku. Ja nyt voitti vesi tulen Lydian silmissä; hän purskahti itkuun, kiirehti kamariinsa ja löi oven kiinni. "Ai, ai, tämä sanoma taisi kovin koskea, ja tulla liian äkisti", sanoi pankkiherra surkutellen. "Hän olisi kumminkin kohta saanut sen kuulla", vastasi Könnilä. Sitten kyselivät he Evalta vielä yhtä ja toista sekä menivät sitten hekin Hannulaan. Hannulassa oli taas neuvon-pito.
"Eikös hän mennyt tohtoria hakemaan", sanoi eräs, "vaikka sille tielle jäi". "Ja hevosella hän kumminkin näkyi menevän", sanoi toinen. "Hevosella? Teidänkö hevosella?" kysyi Könnilä ravintolan isännältä. "Ei kuin Hovilaisen hevosella, joka juuri sattui olemaan valjaissa", vastasi tämä. "Ei hän tohtoria hakemaan mennyt", sanoi Sivelin" "Näkikö kukaan minne päin hän kääntyi?"
Ja sitten kertoi hän tuon väärennys-jutun, ilmoittaen samalla että Könnilä ja joku pankki-herra olivat tulossa: heiltä saataisiin vielä tarkempia tietoja. Timo oli kuin puulla päähän lyöty. "Minunko nimelläni?" huudahti hän viimein. "Minun nimellä, sanoitte.
Hän ähkäili tavoitellen sanoja ajatustensa lausumiseksi, ja siinä sattui niin mukavia sanoja ja selityksiä, että kuulijat vähän päästä purskahtivat nauruun. "Missä herra missä herrapoika " hoki hän juuri kun Könnilä ja Sivelin astuivat sisään. "Hän tarkoittaa kai Kokkaa", arveli eräs. "Ja missä tämä on, kysyn minäkin?" virkkoi Könnilä.
Hän kääntyi Könnilään: "Sukkelaan nyt varkaan jälille. Minä lähden heti ajamaan, ehkä hänet tapaan. Tuletteko te nyt vai vasta jälempänä?" "Kohta kun olen pankille ja poliisille tiedon antanut". Könnilä kiirehti kaupunkiin, ja Sivelin lähti, ohjakset omassa kädessä, kiidättämään Tyynevedelle. Onnen pyörä oli kiepahtanut kertansa. Hovilan onni oli laskeutunut, ja samalla Hannulan taas kohonnut.
Könnilä paiskasi sen pöydälle ja kääntyi läsnäoleviin, jotka kummeksien olivat katsoneet tätä kohtausta. "Kokka on pötkinyt pakoon, hän on väärentäjä ja varas ja tuossa on hänen apumiehensä", ja hän osotti Hovilaiseen. Tämä kun älysi ett'ei Könnilä löytänytkään mitään rahaa lompakosta, oli syvästi huoaten rauvennut, mutta sisunsa näkyi vielä kuohuvan.
Hovilainen nähdessään tätä menettelyä joutui tuliseen vaikka voimattomaan vimmaan. Hän viittaili vasemmalla kädellään, jota taisi liikuttaa, hän mursi suuta ja väänti päätä, mutta kieli ei tahtonut kääntyä. Hänen täytyi nähdä miten Könnilä aukasi lompakon ja tarkasteli kaikki sen lokerot. Se oli tyhjä.
"Ei, pois nyt tuon varkaan ja väärentäjän jälkeen!" virkkoi pankkiherra ja meni ulos; häntä seurasi Könnilä ja Makkonen, joka oli niinhyvin harmistunut kuin huolestunutkin melkein varmasta vahingostaan. "Ja minä matkalle", sanoi Timo. "Kyllin kauvan jo olen tullut viivytetyksi. "Ja minä Annaa tiedustelemaan, olisiko hän Emman luona", sanoi Sivelin itsekseen.
Hovilaan päin antavasta akkunasta nähtiin tulevan kaksi herraa, jotka kärryissä ajoivat, ja joku joukko jalkamiehiä jälessä. Herrat olivat Könnilä ja pankin asiamies. He tulivat näyttämään vekseliä Timo Tarkkaselle ja saamaan suullista vahvistusta hänen nimikirjoitukseensa. Mutta Timo limitti ja vakuutti, ett'ei se ollut hänen kirjoittamaansa enemmän kuin toinenkaan nimi Makkosen kirjassa.
Ja tällä paperilla voimme saada nuo äskeiset tuumat toteutetuiksi". "Hah!" purskahti Hovilainen nauruun, tempasi taas paperin ja katseli sitä. "Teitä vasta on poika! Tuo sataa tuossa on niin saakelin sukkelasti tehty". Kokka hymyili. "Suuri maanviljelijä on tuo Könnilä, eikös niin?" "Kyllä hän maanviljelyksessä koettelee jos jotakin". "Niinpä kuulin. Uusille koetuksille hetas.
Päivän Sana
Muut Etsivät