Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Me ilmestystä jääneet olemme vartomaan, mut arkkienkeliä ei vielä kuulu vaan. Sill' aikaa sodan melske on siirtymässä luo; se meille, kuninkaana, totista huolta tuo. Siis tehty päätöksemme on kuninkaallinen, ja aiomme nyt tänään vakaasti täyttää sen: me Leijonamme asun olemme tuottaneet, nuo Narvan tanterella vihityt tamineet.
Miehillä oli kullakin vankka nuija kädessään. Ennenkuin herrat mitään pahaa aavistivat, tunsivat he selissään, leikkiä tuntuvammasti, mille puu maistuu. He hypähtivät ylös, mutta yhä vaan saadaksensa uusia iskuja. Salissa syntyi, niinkuin arvata sopii, hirmuinen melske. Illallinen oli mitä odottamattomimmalla tavalla häiritty.
Niin suistui venhe salmellen, Syvälle seljänteelle; Taas taivas, iltatähtönen Lask' illan tyynen veelle: Ui nytkin sorsat sotkuineen, Vaan kuva selkis uudelleen. On täynnä taivaskuvia Ihana Saimaan ranta. Useesti venhe aalloilla Pyhimmät tunteet kantaa. Niit' ehkä melske häiritsee, Vaan uudelleen ne selkenee.
Jo oli helmikuu ja hän makasi vielä sairashuoneessa. Silloin kuuli hän eräänä päivänä varhain aamulla hurjaa meteliä kadulta, sitte aseitten kalsketta, pyssynlaukauksia, outoja sotahuutoja ja merkkejä; yhä likemmäksi läheni taistelevain melske. Sitte kaikki yhtäkkiä vaikeni.
Samalla kun vaarallinen asemani minulle selvisi, valtasi minut synkkä epätoivo, kauheat omantunnon vaivat oman tyhmyyteni tähden ja katkera viha setääni kohtaan, ja minä pyörryin vielä kerran. Tainnoksista selvittyäni pelotti ja huumasi minua sama melske, sama ilkeä ja epätasainen kiikkuminen.
Liekit sähisivät ja rätisivät nousevassa tuulessa ja yhtä kiireesti, kuin mennessään, samosi Anna takaisin. «Tuli on valloittanut kaikki!« huusi hän hengästyneenä. »Onnettomat ihmiset! Kiitetty olkoon Jumala! Se ei kumminkaan tänne saakka ennätä«. Neljännes tuntia kului. Melske kadulla oli aina vaan enentymässä. Rattaita kulki edestakaisin. Majuria vaivasi tuo rauhattomuus nähtävästi.
Surullisesti katsoivat he taaksensa tuota vähää ennen niin rauhallista ja iloista kotia, joka nyt oli hirveäin liekkien vallassa. Tappelun melske kuului yhä kauempaa, kunnes se viimein peräti taukosi. Parin tunnin ahkeran soudon perästä näkyi vihdoin Tampereen torni ja se pitkä silta, joka kaupungin kohdalla oli kosken ylitse Näsijärven ja Pyhäjärven välillä.
Rajusti Krankka torjui Nuo iskut päältähän, Ja Nuijajoukko horjui, Kun jälleen iski hän. Ei iskut häntä yllä, Ja miehet huutamaan: "Hän Krankka on, hän kyllä Kädestä tunnetaan." Ja melske huima herkes, Ja kukin ä'issään, Niin nopeaan kuin kerkes. Taas voudin etsintään. Mut hänt' ei löytynynnä, On turhaa kaikki työ: On vouti lymynnynnä, Ja suojanans on yö.
Mell, joka aina sai toimittaa raskaimmat tehtävät, yksin hoiti koulua. Jos minun kävisi vertaaminen niin lempeätä olentoa, kuin Mr. Mell'iä, härkään tai karhuun, ajattelisin häntä tuona iltana, kun melske oli pahimmillaan, tämmöiseksi eläimeksi, jota tuhannet koirat ahdistavat.
Sillä huomattuansa, että melske ulkona kadulla kiihtymistään kiihtyi, oli kenraali S hjelm, välttääksensä tälläisiä meluavia kansan kokouksia sydämensä syvyydestä vihaavan kuningattaren suuttumusta, Tukholman ylipäällikön Fleming'in suostumuksella kutsuttanut heidät tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät