Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
"Mitä ajattelette, Yrjö," kysyi Wilding seuraavana päivänä häneltä, "Obenreizerista? Minä en kysy mitä ajattelette mamseli Obenreizerista." "En tosiaan tiedä," vastasi Vendale, "enkä ole koskaan tiennyt mitä hänestä ajattelisin!" "Hän on sivistynyt mies ja tarkka-päinen" sanoi Wilding. "Kieltämättä, hänellä on tarkka pää." "Hän on hyvä muusikko." "Kieltämättä, hän on hyvä muusikko."
"Häpeemätöntä kuin ainakin hänen puoleltaan", lausui Peggotty, "mutta minä en pidä sillä väliä! Davy rakas, mitä sanoisitte, jos minä ajattelisin naimisiin menemistä?" "No minä arvaan, että rakastaisit minua yhtä paljon silloin, Peggotty, kuin nyt", vastasin minä, tuokion mietittyäni.
En luule, että muuttaisin elämän uraani, enkä rupeaisi varovammaksi, jos saisin alkaa elämäni uudelleen alusta, sillä minä sain siitä nauttia niin paljo, paljo enemmän kuin te, jotka purjehditte tyyneitä vesiä. Vaan silloin minä kauhulla ajattelisin vanhuuttani ja miettisin keinoja siitä päästäkseni ja rukoilisin joka päivä tuskalla ja hiellä: säästä, säästä multa vanhuus!
Sahan työväellekin näytti lainailevan kirjojaan ja sanomalehtiään. Näkyikin väki hyvin hänestä pitävän. Eräs työmies nimitti häntä "jumalattoman hyväksi mieheksi". Sen vuoksi olin vielä uteliaampi ja kysyin mitä hän Jumalasta ajattelee. Mitä ajattelisin siitä, josta en ole vakuutettu onko hän olemassakaan, vastasi hän minulle suoraan ja teeskentelemättä.
En minä palvelisi jos niin ajattelisin, sanoi Ignatij Nikiforovitsh ja nousi ylös. Nehljudof huomasi lankonsa silmälasien alta omituisen kiillon. »Olisivatko nuo todellakin kyyneleitä», ajatteli Nehljudof. Ja ne olivatkin todella loukkaantumisen kyyneleitä. Ignatij Nikiforovitsh meni ikkunan luo, otti nenäliinansa ja rupesi rykien pyyhkimään lasiansa ja pyyhki samalla myös silmänsä.
Sinun sijassasi ja juuri sodan jaloista tullen, ajattelisin ehkä niinkuin sinä nyt, ja sinä minun sijassani olisit varmaan samalla kannalla kuin minä. Minua on ryöstetty, ja minä tahdon kostaa." "Voi, isä!" lausui Juhana levottomasti; "minä riennän rovastin luo ja kysyn, kenen luvalla hän käskee kansan luopua hallituksestaan.
Eräänä iltana kun Jakke tuli työstä kotiin, alkoi äiti Jaken kanssa haastella. "Oletko sinä ajatellut elämääsi eteenpäin ensinkään?" sanoi äiti. "Mitäpä minä siitä ajattelisin", sanoi Jakke. "Ajatteles nyt. Talo ei tule emännättä aikaan. Oletkos sitä ajatellut?" huomautti äiti. "Onhan minulla äiti, mitä minä semmoisista huolehtisin", tuumaili Jakke.
Sinulla ei saa olla mitään, joka muistuttaa minusta. Sinun täytyy unohtaa minut, Sylvi, taikka ajatella minua kuin vierasta ainakin. SYLVI. Unohtaa? Sinä tahdot, että unohtaisin sinut ajattelisin sinua kuin vierasta? Ei, tuo ei voi olla täyttä totta, Viktor. VIKTOR. On. Sylvi, täyttä totta se on. Unohda minut, unohda rakkautesi, onhan se jo tuottanut sinulle yltäkyllin onnettomuutta.
Mell, joka aina sai toimittaa raskaimmat tehtävät, yksin hoiti koulua. Jos minun kävisi vertaaminen niin lempeätä olentoa, kuin Mr. Mell'iä, härkään tai karhuun, ajattelisin häntä tuona iltana, kun melske oli pahimmillaan, tämmöiseksi eläimeksi, jota tuhannet koirat ahdistavat.
"Woi, woi kuinka te olette hywä, äiti. Sanoiko isä niin? Onko se tosi? En minä tiedä mitä minä ajattelisin ja sanoisin", sanoi Jaakko yhä hätäillen. Samassa tuli isä kamariin. "Tuossapa tuo isäsi juuri tulee, kysy häneltä itseltään", sanoi äiti.
Päivän Sana
Muut Etsivät