Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kaksi olentoa istui teetä juomassa toisen pöydän ääressä ja heillä oli valkolasinen pullo edessään. He pyyhkivät hikeä otsaltaan ja tekivät kaikessa sovussa jotain laskuja. Toinen heistä oli mustaverinen ja kaljupäinen, niskassa samallainen mustan tukan reuna kuin Ignatij Nikiforovitshillakin.
Hävittäkää omistusoikeus ja me palaamme villien kannalle, sanoi Ignatij Nikiforovitsh asiantuntijan varmuudella, toistaen sitä tavallista väitettä maanomistuksen välttämättömyydestä, jota pidetään aivan kumoamattomana, ja joka sisältyy siihen, että ahneus maanomistamiseen on sen välttämättömyyden tunnusmerkki.
Ensiksikin ministeristö ei tule vaatimaan senaatin lausuntoa, sanoi Ignatij Nikiforovitsh suu alentuvassa hymyssä: vaan vaatii käsiinsä alioikeuden pöytäkirjat ja, jos virhe huomataan tapahtuneeksi, antaa asianmukaisen ratkaisun; toiseksi, syyttömät eivät tule koskaan, tai aniharvoissa poikkeustapauksissa, rangaistuiksi.
Ei, ei tiedä; hänelle sanotaan: älä varasta, ja kuitenkin hän näkee ja tietää, että tehtailijat varastavat hänen työtänsä, pidättäen hänelle tulevaa palkkaa, että virkamiehet herkeämättä ryöstävät häntä... Tuo nyt on jo selvää anarkismia, määritteli Ignatij Nikiforovitsh rauhallisesti lankonsa sanojen merkitystä. En tiedä, mitä se on, puhun sitä, mikä on totta, jatkoi Nehljudof.
Palattuaan sohvalle Ignatij Nikiforovitsh sytytti sikarin eikä enää puhunut mitään. Nehljudofin teki kipeätä ja hävetti, että oli siihen määrään katkeroittanut lankonsa ja sisarensa mieltä, erittäinkin kun hänen oli jo huomenna lähteminen eikä hän enää tapaisi heitä. Sanoessaan hyvästiä ja lähtiessään kotiin hän oli sentähden hyvin hämillään.
Minä luulen, että on paljon, mitä ette ymmärrä, sanoi Ignatij Nikiforovitsh vapisevalla äänellä.
En minä palvelisi jos niin ajattelisin, sanoi Ignatij Nikiforovitsh ja nousi ylös. Nehljudof huomasi lankonsa silmälasien alta omituisen kiillon. »Olisivatko nuo todellakin kyyneleitä», ajatteli Nehljudof. Ja ne olivatkin todella loukkaantumisen kyyneleitä. Ignatij Nikiforovitsh meni ikkunan luo, otti nenäliinansa ja rupesi rykien pyyhkimään lasiansa ja pyyhki samalla myös silmänsä.
Minä arvelen että me kukin olemme asetetut omaan erikois-asemaamme, kaikilla meillä on velvollisuuksia, jotka tästä asemasta ovat seurauksina, meidän on ylläpitäminen niitä elämänehtoja, joissa olemme syntyneet, jotka olemme perineet esi-isiltämme ja jotka meidän on siirtäminen jälkeläisillemme. Katson tarpeelliseksi... Malttakaahan, jatkoi Ignatij Nikiforovitsh antamatta itseänsä keskeyttää.
Tuomioistuin ei minusta ole mitään muuta kuin hallinnollinen ase, jolla kannatetaan olevia oloja, mikä on meidän säädyllemme edullista. Tuopa on kokonaan uusi katsantotapa, sanoi Ignatij Nikiforovitsh rauhallisesti naurahtaen. Tavallisesti annetaan tuomioistuimelle hiukan toisenlainen merkitys. Se saattaa olla teoriiassa niin, vaan ei suinkaan käytännössä, kuten olen huomannut.
Pitäisikö siis tappaa? Tai kuten eräs valtion virkamies ehdotteli, puhkoa silmät, sanoi Ignatij Nikiforovitsh voitonriemuisena nauraen. Niin, se olisi kyllä julmaa, mutta tarkoituksenmukaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät