United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Tuorila sitten myytiin, niin osti Olli sen itse seitsemästä-tuhannesta ja kahdesta-sadasta markasta. Siinä oli sen huoneen loppu, ja Olli yhdisti Tuorilan, kuten Tuorila-vainaja oli ennustanut silloin, kun hän möi kolmannen osan Tuorilaa Ollille. "Oletkos, ukko-kulta, kirjoittanut jo kirkonkassan tilit?" kysyi Liisa, tullen samassa askareiltaan.
»Vai tarina ? Oletkos sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa?» huudahtaa eräs vanhanpuoleinen mies. »Kyllä se tämä Antti tietää, ettei se mikään tarina ole. Eikä siitä maailman aikoja olekkaan, kun se tapahtui.» »Täsmälleen neljätoista vuotta», sanoo Antti ja kopauttaa tuhkan piipustaan. »Kyllä minä sen muistan niinkuin eilisen päivän. Jaa-a, kaikkea sitä pitää maailmassa nähdäkkin!»
Oletkos Mariaa nähnyt tänä päivänä?« «Mariaa?« Johannes punastui. «Niin, Mariaa, armastasi?« «Armastani?« «Niin! Vai tahdotko kieltää, mitä aamulla tunnustit, että rakastat majurin tytärtä. Se oli oma sanasi«. «Jumalan nimeen! Anna! Olenko sitä sanonut? Aamulla? Unessa siis. Se on totta «, sanoi hän hiljaisella äänellä. »Sinä tiedät sen.
JOHN. Niin, poikani, mene, kuitenni olet sinä puhdistettava, ja sen heittiön, jonka tähden sinun nyt täytyy kärsiä, häntä minä paljastan. Sinä olet syytettävä, mutta hän on tuomitettava. Ennenkuin tunti on mennyt, olet vapaa. Mutta te, herra, kavahtakaa itseänne, ett'ei päivä tule, jolloin te kerjäläisenä kerjäläisen edessä seisotte! Oletkos karannut hulluin-huoneesta? Kummitteleeko aivossasi?
HELMI. Renne, Renne, sinä teet meidät onnettomiksi. RENNE. Ojenna minulle pärettä tänne ja tulitikkuja. HELMI. Mitä sinä niillä? RENNE. Joutuun, joutuun, eläkä kysele. HELMI. Tässä. Voi, Renne ! RENNE. Mene leipomaan sinä, ja ole voihkimatta. Tässä ei ole hätäpäivää. Me olemme hukassa, Renne! Kuuletkos, nyt ne tulevat! RENNE. Tui, tui, Helmi, tui, tui! HELMI. Hiljaa! Oletkos hullu!
Kas niin; käy sisään; sinä seisot tässä ja vilustut. Rouva Linde. Hyv'iltaa. Nora. Kristiina! Helmer. Mitä, rouva Linde, olettenko täällä näin myöhään? Rouva Linde. Niin, suokaa anteeksi; tahdoin niin mielelläni nähdä Noraa hänen hempuvaatteissaan. Nora. Oletkos istunut täällä minua odotellen? Rouva Linde.
Niin, no kyllä minä ehkä hiukan... No, sanopas, mitä se on! Eikö se ole sama kuin se, jos alkaa jostakin tykätä... Niin, niin, mutta onko se tytöstä vai pojasta? Eikö se ole kummastakin ... vaan en minä sitä niin tiedä... Etkö ole milloinkaan tykännyt kenestäkään pojasta? En minä ... oletkos sinä?... Nyt tuli se suuri salaisuus...
Eräänä iltana kun Jakke tuli työstä kotiin, alkoi äiti Jaken kanssa haastella. "Oletko sinä ajatellut elämääsi eteenpäin ensinkään?" sanoi äiti. "Mitäpä minä siitä ajattelisin", sanoi Jakke. "Ajatteles nyt. Talo ei tule emännättä aikaan. Oletkos sitä ajatellut?" huomautti äiti. "Onhan minulla äiti, mitä minä semmoisista huolehtisin", tuumaili Jakke.
Juntus lisäsi: Ihan joka paikasta löytäisi siellä: rappusien alta ja hevosen syöttöpaikoilta ja vaikka mistä löytää sikarin ja paperossin päitä! Voi, voi! ihastui Esa ja kysyi: Oletkos sinä löytänyt? Olen... Kerrankin minä näin kun yksikin herra viskasi melkein kokonaisen sikarin ja silloin minä paikalla löysin sen... Eikä se herra tiennyt siitä mitään.
Oletkos saanut ketä liikkeelle? Ole nyt hyvä ja ano Meurmanilta 25 hopearuplaa, jonka tarvitsisin tänne. Sen saat postissa lähettää, taikka tuo' Itse pikemmin. Varsinaista kiirettä sillä kuitenkin ei ole, ehkä kyllä olen rahattomana. Mutta saapihan tällä välillä lainaksikin, jos mitä tarvista tulisi.