United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi, minä olen tykännyt jo monestakin ... ja niin ovat kaikki muutkin tytöt ... mutta en minä oikein muista niin kuin siitä yhdestä. Vaan minäpä tiedän, kuka sinusta tykkää... Minusta ei toki tykkää kukaan eikä tulekaan tykkäämään ... ei milloinkaan... Tykkääpähän ... minä tiedän sen, kun se on sen minulle itselleni sanonut... Sinulle sanonut?
Olihan teidän määrä minua kerran kyyditä pitäjälle huutoon pantavaksi. Mutta minä en mielestäni tykännyt koko asiasta ja pötkin pakoon. Siitä asti olen juossut ympäri maata oikeen kelpo tavalla, herrana kerjäläisenä, ja pitänyt oikeata Joutilas-Matin Joulua.
Ei sitten viihtynyt ja tykännyt muijastaan, vaan katsoi jo, kuuluu, toiseen... Se tahtoo aina miestäkin se asia viepauttaa. Arvaa sen! (
Eikä hänen vaalinsa ole hulluimpaan mieheen osunutkaan, lisäsi Oikarinen, nyykäyttäen hänelle päätään rohkaisevasti. Kippis! Mie olen aina tykännyt paljon siusta. Johanneksen korvat olivat kuumenneet. Mikä lemmon juttu tämä oli, joka hänelle näin äkki-arvaamatta ja näin oudossa paikassa syötettiin? Tiesivätkö muut siitä? Kuka oli sen pannut liikkeelle? Mitä tuon jutun takana piili?
Pienemmät veljet ja sisaret saivat siitä sellaista "lystiä", että naurekselivat vielä vuoteellaankin salaa pää peitettynä nahkaisiin; mutta emo ei oikein siitä "lystistä" "tykännyt". Hän antoi Ollille makoisia varoituksia, ja nuhtelipa niin, että Olli sanoa tokasi jo lopuksi: "Jos pappi toruu vaan tuolla lailla, niin jätän kouluni kohta kesken".
Niin, no kyllä minä ehkä hiukan... No, sanopas, mitä se on! Eikö se ole sama kuin se, jos alkaa jostakin tykätä... Niin, niin, mutta onko se tytöstä vai pojasta? Eikö se ole kummastakin ... vaan en minä sitä niin tiedä... Etkö ole milloinkaan tykännyt kenestäkään pojasta? En minä ... oletkos sinä?... Nyt tuli se suuri salaisuus...
Keitäs toiset olivat, uteli toinen renki, jota tavallisesti Leenan Kustaaksi puhuteltiin, vaikk'ei hän siitä nimityksestä oikein "tykännyt". Sarkkilan Manu ja Pussinsuun Helviiki. Olikos kuolleita, kysyi isäntä. Ei muita, paitse eräs vaimo-ihminen Pohjanmaalta, jonka kuolema tapasi Halkipohjan Pynnölässä. Vai teetit jo hänestäkin kiitokset? Teetin. Mitäs rovasti hänestä meinasi, jatkoi isäntä.
"Kauankin?" "Yhden päivän, tuntia vailla sekin." "Kuinka sanoit? Yhdenkö päivän vaan?" "Minä en tykännyt koulusta eikä koulussa tykätty minusta, ei alussakaan. Siellä tuli heti riitoja ja sekaannuksia, tuli jos jotakin." "Kuinka sinä sitte osaat..." "Minä opin kotoolla sen minkä Maiju oppi koulussa, laskennossa menin hänen edelleenkin." "Onko Maiju vielä koulussa?"