Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Mutta rakkaat pojat, olettepa te uljaan näköisiä: villamekot yllä ja punaiset huippulakit päässä!" "Hyvää päivää, pojat!" toivotti Heikki ylen onnellisena nähdessään heidän rotevat, muhkeat vartalonsa. "Nyt on hauska olla Ruotsin metsässä, ja onhan teillä pyssytkin ja koira. Oletkos Yrjänä semmoista aavistanutkaan." "En", vastasi tämä.
Ja täällä kotona hän ei voi vaikuttaa mitään, se on ihmeellistä. Minäkin, vanha mies jo melkein, ikävöin hänen seuraansa, sillä hänen lauseensa eivät ole teeskenneltyjä, vaan niistä uhkuu tosipuhdasta henkeä. Hän ei varmaankaan teille puhele koskaan? LIINA. Ooh! No terve terve! Oletkos kauvankin jo odottanut? Sinä et usko kuinka hyvällä päällä minä nyt taas olen ja arvaas mistä syystä?
Samassa hetkessä, kun Erkki liiallisen verenvuodon tähden olisi kaatunut, ellei Rietu Pekkolainen olisi tarttunut häneen, tahtoi Rosovski hyökätä hänen päällensä, mutta Ogunov ja Baronovits ottivat häneen kiinni estääksensä häntä. "Oletkos mieletön?" kuiskasi jälkimmäinen, "varmaan kuolemaanhan sinä ryntäät!" Rosovski joutui sitte yleiseen pakoon.
Oletkos mieletön, Annette kulta ... paitsi sitä en taida minä tehdä mitään muutosta, sillä kaikki johtuu Milleri vainajan testamentista, joka nimenomaisesti sanoo, että minulla elinaikanani on ainoastaan omistusoikeus ja korot, mutta pääoma molempain kuoleman jälkeen kuuluu vähentämättä Annettelle, meidän otto-tyttärellemme, ja hänen perillisillensä. Siis on se mahdoton".
Nyt ei enää uskonut Otto, vaan sanoi: Elä valehtele! Mutta se ei masentanut Esan intoa. Hän selitti: Jos vetäisi rautalangan tästä katolta vaikka meille, niin kuulisi kaikki mitä täällä puhutaan... Ja tuon härän mörinän kuulisi ... ja kaikki kuulisi, kun siihen vain puhuisi. Oletkos sinä puhunut? sai vielä Otto tiedustetuksi.
Mutta niitä on nuoria neitosia pitäjässä, minua etevämpiä." "Minä en käsitä, mitä sinä tuolla sanallasi 'etevämpiä' tarkoitat." "Niitä on muita, arvaan, jotka tietävät sen paremmin, mitä sillä sanalla yleensä tarkoitetaan. Ja älkäämme siitä nyt kinaa nostako. Vai oletkos lopulta kuitenkin pahoillasi, että minä kukat tuohon laskin?" "Sanoinhan jo, että se oli kaunis lahja sinulta äidilleni.
»Siksi, luulisin minä, että se on liian syvää ja pyhää puhuttavaksi, että se selviää vasta silloin, kun kukin sen omassa kohdassaan tuntee. Ja että kuka sen todella tuntee, hän vaikenee ja ainoastaan elää siitä. Kuuleppas, nyt minä muistan jotain! Tapauksen eräässä pienessä, hatarassa mökissä, ja se selittää kaikki...» »Oletkos sinä sen itse nähnyt, sen mökin?»
Leo katseli tarkoin vierasta, vastaustansa viivyttäen ei juuri epä-kohteliaisuudesta, vaan sentään, että hän ajatuksissaan itseltänsä kyseli: "kah, mitä nyt tämä mies äidiltäsi tahtonee?" "Noh, oletkos mykkä, vai etkös tiedä, kuka siellä asuu?" huudahti vieras vähän suuttuneena. "Kaiketi minä sen tiedän, missä oma äitini asuu," vastasi Leo.
"Tunnetkos minua vielä?" kysyi hän liikutettuna lapsen suloisesta hymyilemisestä ja katsannosta. "En! vaan terve-tultu sen vuoksi," sanoi hän ja antoi vieraan tarttua käteensä. "Rukoiletkos vielä setä Pietarin edestä?" "Rukoilen häntä!" "Oletkos nähnyt häntä vielä?" "En! vaan olen ruvennut rukoilemaan, että kohdakkoin tulisi, saadakseni nähdä häntä."
"No hyvä, ole vaan huomenna tähän aikaan valmis tulemaan. Oletkos muutoin tarpeeksi varustanut itseäsi matkaa varten?" Punehtuen täytyi Leon tunnustaa, ett'ei hän, paitsi niitä vaatteita, joihin hän nyt oli puettu, voinut ottaa mukaansa muuta, kuin vähäisen liina-vaatteita. "Tuollako liina-takilla sinä ai'ot purjehtia pohjois-navalle?" kysyi katteini Bertram.
Päivän Sana
Muut Etsivät