United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuollako tavalla sinä aijot ottaa vastaan nuo pääkaupungin vieraat ja nuoret ylioppilaat ja luutnantit? Kas, tämä on mainiota! Ehtiihän sitä vielä. Eihän aika vielä ole niin Aina. Niin no, et sinä ainakaan mikään koketti ole, sinä pikku hupakko, sen täytyy myöntää. Toht. Niin, ei Lyyli ole koketti, sen minäkin voin ta'ta, hahaha! Ins.
POSTINHOITAJA. Tuollako tavalla sinä dejoureeraat, häh? POSTILJOONI. Enhän minä mitään POSTINHOITAJA. Pysy sinä vaan valveilla, muuten varo itseäsi! Saisinko ostaa kahdenkymmenen pennin postimerkin? POSTINHOITAJA. Hyvin mielelläni, tyttöseni. Sihteeri, katsokaapas tänne! KIRJURI. Mitä? Jassoo en huomannutkaan.
"No hyvä, ole vaan huomenna tähän aikaan valmis tulemaan. Oletkos muutoin tarpeeksi varustanut itseäsi matkaa varten?" Punehtuen täytyi Leon tunnustaa, ett'ei hän, paitsi niitä vaatteita, joihin hän nyt oli puettu, voinut ottaa mukaansa muuta, kuin vähäisen liina-vaatteita. "Tuollako liina-takilla sinä ai'ot purjehtia pohjois-navalle?" kysyi katteini Bertram.
"Tuollako kepillään se, Jussi, on ne lantit kopeloinut, jotka nyt niin iloisesti helkkää?... Eipähän se ole tyhjään mennyt tuo alituinen kopeloiminen ... ja sillähän se aina maahan päin katsookin, ett'eikö löytyisi jotakin..."
Niin totta kuin elän! Miksi minä kieltäisin sitä, jos niin olisi? Mutta missä kreivi Sture sitten on? Niin, siinäpä se salaisuus onkin! Jonka te tunnette? Eikö niin? Ja joka minun on ilmoitettava teille. Minulle? No niin, missä hän on? Tuollako? Inger-rouvan piilossa ullakolla? Ei, ei, te ymmärrätte minut väärin. Nils Sture on taivaassa. Kuollut? Missä?
Noo, ihana, suloisin rouva, elkäähän toki pelätkö tällaista pikkuista lakkipölkkyä. Vaan mikä se sitte oikeastaan on? Tulepas ulos pimeydestä, sinä rakkahin ystäväni. Tulkaa huoleti lähemmäs, pieni runneltu sotilas! Ei tämä pure. Tulkaa tänne! Tulkaa vain tänne! En, minä en uskalla. Eikö nuori herra tykkää, että tällä on lempeä ja rakastettava muoto? Tuollako! Niin, tällä justiin.
Piu nyt se on siellä, iäti haudattuna meren syvyyteen. Kuului ääni niinkuin viulunkielen hiljainen näppäys, heikko, mutta selvä, kun tuo nakattu esine vajosi vedenpinnan alle. Mikä se oli? huudahti Bertelsköld. Se oli kuninkaan sormus, vastasi Larsson kylmästi. Mitä olette tehnyt! Tuollako lailla palkitsette minua siitä, että henkenne pelastin!
Herrat, sanoi Athos, hän on puolen lieu'n päässä täältä virtaan päin. Hyvä, sanoi d'Artagnan; näytä tietä Grimaud. Grimaud kääntyi menemään poikki ketojen ja rupesi nyt matkueen oppaaksi. Noin viidensadan askeleen päässä tultiin pienelle purolle, jonka yli kahlattiin. Erään salaman valossa nähtiin Enguinghem'in kylä. Tuollako? kysyi d'Artagnan.
Missä ihmeessä se Troilus on? Kuules! Etkö kuule? Kansa huutaa: Troilus! Helenus on pappi. CRESSIDA. Mikä luikistelija se tuolla hiipii? PANDARUS. Missä? Tuollako? Se on Deiphobus. Ei, se on Troilus. Siinä, orpana, se vasta mies on! Hm! Uljas Troilus, ritariston ruhtinas! CRESSIDA. Vaiti! Hävetkää! Vaiti! PANDARUS. Katsele häntä; tarkkaa häntä! Oi, uljas Troilus!
"Noo, Hanna, tuollako surullisella lailla alotat uutta emäntätointasi? lausui isäntä. "'Ei, rakas isäntä, se ole suru yksin, kun minua tällä erällä liikuttaa. Kiitollisuuteni syvyyttä en voi mitata, vaan kun tunnen itseni tuiki ansiottomaksi kaikkeen siihen suureen rakkauteen, jolla minua niin runsaasti olette suosinut, niin tunnen suureen onneeni sekoitetuksi ansiottomuuteni katkeruuden.