United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tule tänne, Grimaud! sanoi Athos. Grimaud totteli: Rangaistukseksi siitä että olet puhunut ilman luvatta, ystäväni, tulee sinun syödä tämä paperi, mutta palkinnoksi siitä hyödystä, jonka puhumisellasi meille toimitit, saat juoda tämän lasillisen viiniä; kas niin, tässä kirje ensiksi, pureksi se hyvästi.
Grimaud näytti olevan d'Artagnan'in kanssa yhtä mieltä, sillä kun hän huomasi marssittavan vallinsarvea kohden, mitä hän tähän asti oli vielä epäillyt, nykäsi hän herraansa takinliepeestä. Minne ollaan menossa, kysyi hän viittauksella. Athos osoitti vallinsarvea. Mutta, lausui Grimaud samalla kielellä, täällä ollaan henkeänsä kaupalla. Athos kohotti silmänsä ja kätensä taivaasen päin.
Grimaud laski korin maahan ja istui itse viereen, ravistaen päätänsä. Athos otti pistoolin vyöltänsä, tarkasti, oliko se ampumakunnossa, jännitti hanan ja painoi pistoolin suun Grimaud'in korvan juureen. Grimaud hypähti ylös niinkuin vivulla. Silloin viittasi Athos Grimaud'ia ottamaan korin ja käymään edellä. Grimaud totteli.
Hän riensi halki pihan, lensi portaita ylös toiseen kertaan ja kolkutti Athoksen ovelle. Grimaud unenpöpperössä meni avaamaan totuttuun tapaansa. Mutta kun d'Artagnan syöksähti niin rajusti esihuoneeesen että oli vähällä sysätä hänet kumoon, säikähtyi Grimaud ja, luullen häntä varkaaksi, rupesi huutamaan: Apua, apua! Vaiti, onneton! sanoi nuori mies; minä olen d'Artagnan, etkö sinä tunne minua?
Tapansa mukaan Grimaud totteli äänetönnä; miesparka oli melkein unhottanut puhumistaidon. Tultiin Parpaillot'in ravintolaan. Kello oli seitsemän aamulla, päivä alkoi valjeta; kolme ystävystä pyysivät aamiaista ja menivät saliin, jossa he isännän vakuutuksen mukaan saisivat olla häiritsemättöminä.
Grimaud nyykäytti päätänsä myöntävästi. D'Artagnan kiristi hampaitansa. Hiljaa d'Artagnan! sanoi Athos; minähän olen ottanut kaikki niskoilleni; minun asiani on siis kuulustella Grimaud'ia. Missä hän on? kysyi Athos. Grimaud ojensi kätensä Lys-virtaan päin. Kaukanako täältä? kysyi Athos. Grimaud näytti herrallensa koukistettua etusormeansa. Yksinkö? kysyi Athos. Grimaud viittasi myöntävästi.
Hetkisen perästä nähtiin parven tulevan; se kulki jonkunmoista juoksuhautaa myöten, joka yhdisti vallinsarven ja kaupungin. Hiisi vieköön! sanoi Athos, mitäs tässä nyt ruvettiin meitä vaivaamaan parinkymmenen kuokka- ja lapiomiehen vuoksi! Grimaud olisi voinut vaan viitata heitä menemään tiehensä, ja minä olen varma siitä että he olisivat antaneet meidän olla rauhassa.
Sallikaa minun antaa Grimaud'ille muutamia tarpeellisia käskyjä. Athos viittasi palvelijaansa tulemaan luoksensa. Grimaud, sanoi Athos, osoittaen linnansarvessa olevia kuolleita, aseta nuo herrat muuria vasten, pane hatut heidän päähänsä ja sovita kivääri heidän käsiinsä. Suuri mies! huudahti d'Artagnan, minä käsitän aikomuksesi. Käsitätkö? kysyi Porthos.
Athos otti hatun päästänsä, pisti sen miekkansa kärkeen ja heilutti sitä ilmassa. Kaikki katsojat vastasivat hänen tervehdykseensä vahvalla hurraa-huudolla. Sen jälkeen katosivat kaikki neljä vallinsarveen, jonne Grimaud jo heidän edellänsä oli mennyt. Muskettisoturien neuvottelu.
Grimaud pudisti päätänsä kieltävän vastauksen merkiksi. Vaiti nyt! sanoi Athos. Ja matkue jatkoi kulkuansa. Toinen salama leimahti; Grimaud ojensi kätensä ja tulikäärmeen sinertävässä valossa havaittiin yksinäinen talo virran reunalla, sata askelta lautalta. Eräästä ikkunasta loisti valkea. Me olemme perillä, sanoi Athos.