Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Parasta kaiketi olisi lähettää tuon murhapolttajan nahkaan luoti, niin pääsemme heistä kummastakin ja laittausin valmiiksi ampumaan. Mutta samassa hän hyppäsi lautalta veteen ja alkoi uida. En tullut ampuneeksi, sillä lautta oli meidän välillämme, ja kun se oli ehtinyt ohi, oli liian pitkä matka, ja vielä pitempi oli välimatka kun ruotsalainen nousi maalle.
Kymmenniekka kätteli jäähyväisiksi kaikkia, mutta puristi niin kovasti Riikan kättä, että veri kuohahti tytön kasvoihin ja kyyneleet tunkeutuivat silmiin. Hyräillen lähti vieras sitten astumaan rantaan ja katosi heti pensaikon suojaan. Kohta sen jälkeen kuului Haukiniemeenkin kymmenniekan lautalta päin raikas laulu, joka vieri kauas pitkin vesiä.
Grimaud pudisti päätänsä kieltävän vastauksen merkiksi. Vaiti nyt! sanoi Athos. Ja matkue jatkoi kulkuansa. Toinen salama leimahti; Grimaud ojensi kätensä ja tulikäärmeen sinertävässä valossa havaittiin yksinäinen talo virran reunalla, sata askelta lautalta. Eräästä ikkunasta loisti valkea. Me olemme perillä, sanoi Athos.
Pitkät, leveäharteiset, jäntehikkäät ja harvapuheiset lauttamiehet puoliturkeissaan ja pitkävartisissa saappaissaan heittivät sukkelasti ja tottuneesti köysipaulat rantapaaluihin, ja nostaen syrjälle sulkuriu'ut päästivät lautalta kuormat rannalle ja alkoivat täyttää lauttaa uusilla kuormilla, asettaen vauhkoiset hevoset vieri viereen.
Heti sen perästä soudatti päällikkö itsensä maihin ja muutaman puolen tunnin kuluttua lähti kymmenniekkakin hevosineen pois lautalta. "Haukiniemeen hahahaa!" nauroi Risto partaansa ja mutisi: "kyllä tässä kohta komento höltyy, kun ne molemmat " Haukiniemessä istui päällikkö huoneessa isännän kanssa sikaria polttamassa, kun kymmenniekka saapui kartanolle.
Eikä Tapani paremmin kuin pojatkaan seisoessaan lautalla siinä onkimisen touhussaan huomanneet, että lautta hiljalleen vajosi syvempään, eivätkä huomanneet sitäkään, että airot olivat jo menneet lautalta vesiajolle ja oli jo vähäinen tuulen henki viennyt ne enemmän kuin sadan askeleen päähän. Nyt lautta rupesi vajoomaan kiireemmästi, minkä huomattuaan Tapani huudahti: "Herra Jumala!
Vene oli jo sillä välimatkalla, jotta tuuli ei olisi enää vetänyt kiertämään lauttaa ja vielä vähemmän saarta päivän puolitse. Erkki ei tiennyt mitä tehdä. Viiletti kuitenkin yhä samaa suuntaa. »Elä tänne laske!» huudettiin lautalta. Sinne se vene yhä kiiti. »No voi toljaketta!» kuului sieltä huutoja. »Mikähän visapää liekään! Etkö älyä, ettei tätä tietä pääse?»
Eikä Tapanikaan ollut pahoillaan, nauroi vaan poikain mukaan ja väliin ravisteli päätään, kun muisti, miten oli likellä länget olkapäitä; yksi ainoa horjahtaminen lautalta olisi ollut ijän loppu. Mitään hän ei kuitenkaan valittanut, kun oli koko tapahtumaan oma syy.
Nyt Tapani ojenti lautan päällä oleville pojille kiviriipan, airot, onget ja lierakiulun. Kuusen takana hän huomasi tyhjän kalanelikon, jota nähtävästi oli lautalla pidetty kala-astiana, etteivät harvalta lautalta menisi takaisin järveen. Tapani otti nelikon käteensä ja hyppäsi sen kanssa lautalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät