Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Nyt tahtoisin mielelläni olla komeannäköinen kostyymibaalissa. Torvald, etkö voisi ottaa minua huostaasi ja määrätä, mikä minun tulee olla, ja millaiseksi minun pukuni on tehtävä? Helmer. Ahaa, onko pikku visapää ulkona hakemassa pelastajaa? Nora. Niin, Torvald, en tule mihinkään päätökseen ilman sinun avuttasi. Helmer. Hyvä, hyvä; tahdon miettiä asiata; kylläpä neuvo keksitään. Nora.
RISTO. Uh, uh, totta toisen kerran. Tämä pöyristys ei lähde ruumiista muulla kuin viinalla. TOPPO. Katselen, mihin se sormus joutui, jonka tuo visapää heitti maahan. RISTO. Anna velikulta olla, ei se maksa vaivaa. Se oli vaan tuommoinen vaskinen sormus: joutava, pahanpäiväinen, vaikka hän, hupakko, sitä povellaan kantoi. Tule ennen ottamaan ryyppy. Maljanne, miehet!
Vene oli jo sillä välimatkalla, jotta tuuli ei olisi enää vetänyt kiertämään lauttaa ja vielä vähemmän saarta päivän puolitse. Erkki ei tiennyt mitä tehdä. Viiletti kuitenkin yhä samaa suuntaa. »Elä tänne laske!» huudettiin lautalta. Sinne se vene yhä kiiti. »No voi toljaketta!» kuului sieltä huutoja. »Mikähän visapää liekään! Etkö älyä, ettei tätä tietä pääse?»
Aarnio, poistuessaan Kovasen asunnosta tunsi myöskin tavallista enempi kiihtyneensä tuossa keskustelussa. Onpa se sittenkin aika visapää tuo mies, ajatteli hän harmistuneena. Viitsiikin yhä vaan jankata vastaan, vaikkapa tietääkin enemmistön yhdistyksessä jo olevankin samaa mieltä kanssani. Mutta samapa tuo.
Pankissa jo tietävät, että minun on aikomus eroittaa Krogstad virasta. Jos nyt saataisiin kuulla, että uusi pankinjohtaja on muuttanut mielensä vaimonsa rukousten tähden Nora. Entäs sitten ? Helmer. Tietysti ei mitään, kunhan vaan tää pieni visapää saisi asian käymään tahtonsa mukaan!
Vaan tuolla tulee isäsi ja Olli, niin, vedä vaan pois kätesi, etteivät näe sinun tätä köyhää rottaa silittelevän. Ha, ha. ANNA. Semmoinen visapää! Ja minä hullu vielä menin häntä rukoilemaan. Eikö lienekin vaan suotta aikojaan minua säikytellyt. Nauraa ehkä siellä nyt pelvolleni. Ja saattaa luulla minun kumminkin ! Mutta antaahan olla. Minä näytän hänelle, että häntä oikein vihaan!
Heidän paruntansa sekaantui tuhatääniseen meluun. Synkkänä ja äänetönnä katseli kirkko tummine varjoineen tätä hurjaa näytelmää. Synkkänä ja äänetönnä lepäsi pappilakin paikoillaan. Vanha visapää oli pitänyt sanansa. Hän ei nähnyt eikä kuullut mitään, mitä tapahtui. Linnalle vievää tietä reunustavain majojen takaa kajasteli tummanpunainen tulenloiste.
En ollut kuulevinaankaan koko juttua; luin vaan ahkerasti muka läksyäni. Tokasin kuitenkin viimein: Mitäs se Pohjalammin "plikka" siellä valehtelee? Mutta kas nytkös epäsuosion yleinen murina kuului vastaani. "Pidä suusi kiini, jukopää, jurri, visapää", ynnä monta muuta kunnia nimeä kuului minulle, ja täytymys oli ollani siivolla.
Meidän pitäisi jo mennä teaatteriin. JUSSI. Kuulehan, kun Maiju ei anna meidän tullakaan. Mokoma visapää. TEUVO. Eikö anna teidän tulla? JUSSI. No ei. Hän muka ei osaa näytellä, jos tietää meidän olevan katsomassa. TEUVO. Entäs sitten? JUSSI. Täytyy kait totella. TEUVO. Nyt ne siellä tulevat, että ovet jyskävät. Minä lähden ajoissa tieheni. JUSSI. Maltapas, kun sanon.
Ja luokan lohduttomin visapää hän viisauttaan lehtiin levittää. Kaks miestä pieksi puolueissa kieltä ja muutti kerran marraskuussa mieltä se oli ihmeellinen marraskuu. Myös eespäin pyrkimässä luokka muu se oli. Flöjbergistä kertoivat ain oli hänest' uudet tarinat hän että hänkin himojansa piinaa ja käännyttää nyt kristinuskoon Kiinaa. Niin oisko luonnostansa luopunut se tuulihattu! Eeva?
Päivän Sana
Muut Etsivät