United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ka! ettehän te ole mennytkään Rekulan emännälle kielimään, vai ettekö uskaltaneet perunamaatanne jättää", alotti muori jokseenkin äreänä. "Enhän minä uskaltanut lähteä", vastasi Reeta liukostellen, "minulla on taas niin raskas elämä ja ruumistakin pakottaa, jotta en kyennyt. Eikö tuota taas lienekin ukkosta ilmassa, kun niin vaikealta tuntuu."
Vaan tuolla tulee isäsi ja Olli, niin, vedä vaan pois kätesi, etteivät näe sinun tätä köyhää rottaa silittelevän. Ha, ha. ANNA. Semmoinen visapää! Ja minä hullu vielä menin häntä rukoilemaan. Eikö lienekin vaan suotta aikojaan minua säikytellyt. Nauraa ehkä siellä nyt pelvolleni. Ja saattaa luulla minun kumminkin ! Mutta antaahan olla. Minä näytän hänelle, että häntä oikein vihaan!
Niin kyllä oli sillä Kössillä lakipykälät selvillä päässä, vaikka oli koulunkäymätön. Mutta mitäpäs kouluista, eikö nuo lienekin vaan laitetut tuhmapäisiä varten." Niin ajatteli Kannaksen Kalle, sulloi ilveksen nahan konttiinsa ja lähti kuin lähtikin kirkolle yökuntiin.
Antakaa olla, huusi muuan parrakas kersantti, yöllä on suvennut, ja virta on syönyt jään alta päin, luulen sen pian särkyvän. Se juoksi tuonne alaspäin! huusivat toiset. Silloin se on kosken oma, vastasi kersantti rauhallisesti ja sytytti piippunsa. Eikö lienekin jo tällä hetkellä
Minä en osaa tapella, enkä tahdo tappelulla sovintoa saada. Ja eiköhän vain lienekin ilkeätä panettelua koko juttu. SAMPPA: Epäiletkö minun sanojani? KALLE: En oikein osaa uskoakaan. KAAPERI: Minä vakuutan sinulle Kalle, se on täyttä totuutta. Jeremias itse sitä on Simolan Jussille kehunut, vieläpä oli irnunut, että sinä muka saat vain kauniisti katsella, kun hän Katria taluttaa.
Anteliiniksi ne sitä sanovat sukunimeltään», tuli Kaisalta, ja nyt vahvisti Antti: »Tujuliinin poikiahan se sitten on, sillä eihän sillä rovastilla ollut sen nimisiä lapsia, vaikka sillä oli niitä yhtä vaille tusina.» »Tujuliininhan se on. Eikö tuo lienekin se Tujuliinin Kasperi, josta ne yhteen aikaan eivät sanoneet tulleen mitään», myönsi Vatanen siihen.
Saavat toisen sijaan ja paremman. Nyt tule, Mikko, jos tulet. Ellet tule, niin jää tänne. MIKKO. Minäkö en tulisi. Kun aikoja sitten tahdoin sinua lähtemään. Emmekö tuota lienekin jo myöhästyneet. ANTTI. Sammuttamaanko menette? Jos lähtisin minä mukaan? Kai siellä miehiä kysytään? TOPRA-HEIKKI. Ei, ole Antti täällä Matlenalla toverina. Me emme kauvan viivy. Tuota pikaa tulemme takaisin.
Ei se niin kovin vihainen näytä olevan, sanoi hän jo puoleksi leppyneenä. Kun ei lienekin se asemaherrojen karhu...? Tämä on minun karhuni nyt, vastasi Matti mahtipontisesti. Ja tästä vasta tuleekin meille talon tuki ja turva. Eikös niin, Nalle? Nalle nyykäytti päätään hänelle vakavasti ja vilkaisi ympärilleen, katsoen mitä hänelle talossa tarjottaisiin. Aivan oikein, Nalle, virkahti Matti.
»Mitä hittoa tämä nyt on!» sai hän vihdoin äännähtäneeksi. »Mitä se nyt on sitten tuo pirullinen Ravallaque de Paris?... Mutia olkoon mitä hyvänsä, kyllä minä sentään olin aika aasi tehdessäni sellaisen kysymyksen nuorelle naiselle. Ties hiis, mitä hävytöntä lienekin!» Hän läksi hitaasti astelemaan asuntoansa kohti, sytytti sikarin ja tuumaili.