United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
DAJA. Teidän, teidän Rechanne? NATHAN. Mun oisko joskus luovuttava häntä omaksi lapsekseni sanomasta! DAJA. Teill' onko yhtä hyvä oikeus myös kaikkeen muuhun, mitä omistatte? NATHAN. Mihinkään parempaan ei oikeutta! Minulle onni, luonto kaiken muun on lahjoittanut. Vain tään omaisuuden oon itse ansainnut. DAJA. Kuin kalliisti, oi Nathan, saankaan maksaa hyvyytenne!
Sodanoppinut Sjolf Sen kuuli. Rinta sankarin arpinen Kohosi mielikarvaudesta, Synkeä varjo nous' hänen otsalleen. Hän saneli: "Tottako ois'? Tuo rauhan ääni oisiko Fjalarin? Kotka jo oisko uupununna Lennosta kunnian avaruudessa? Viel' Erin ylpeilee, Sun voittos vielä ei sitä sortanut. Permejä hiipii pitkin merta, Heit' odotatko sä rannallas'?
Vetoan sinuun hyveen nimessä, mi liittoon vaatii kunnon ihmisiä. Yks nimi mun viel' oisko mainittava? Niin toivoo, tahtoo ruhtinatar , hän, Eleonora, ystäviks sois meidät. Oi, täyttäkäämme hänen toivonsa! Luo jumalaisen yhdess' astukaamme omistain hälle kaiken pyrintömme, hänelle teon arvokkaimman tehden.
Sep' ei ollut mitään turhaa. Unissani Florinna Hänet hivusneulalla Surmas, pisti sydämmeen Tammen juureen nukkuneen. Oisko ihminen niin musta? *Kuningas*. Täss' on pahaa kavallusta! *Roosa*. Ois mun rouvaks pyytänyt, Varmaan eläisi hän nyt. *Kuningatar*. Mangipani sattui paikkaan. *Mangipani*. Niinpä kello yhden aikaan. *Kuningas*. Käsitä en mietteitänne.
Oli vanha inspehtori miesi iloinen ja raju, niinkuin vuoden vanha ori, jonk' ei vielä taltu taju.» Irja tuumii, tutkii: »Miksi majuri ei naura enää?» Vastaa Pirkko: »Varmaan siksi, että vaiva tekee tenää.» »Vaiva? Mistä?» Irja kysyy. »On hän mies nyt onnen, kunnon!» Pirkko hetken vaiti pysyy, vastaa: »Vaiva omantunnon.» Miettii Irja itseksensä: Oisko Pirkko oikeassa?
Katoopi kaikki, ikuinen On töiden kunnia vaan. Ken kaatua nuorna saa Kanss' sankarein, hän on autuas. Hän niinkuin salama lentää Ja iskein sammua saa. Kuin sammuva hiilikko On vanhuus vaan. Kotiliedellä Se kituu, tuhkahan sain muu Ja unehtuu siten pois. Miks' Hjalmari viipyvi? Hält' Innishonnako laaksoissaan Ois' innon syöstänyt, oisko Hän sanans' unhottanut?
Et turvatta sa, Suomi, jää, on vankka pohjas ranta tää, ja muuris meidän olla suo, jot' eivät myrskyt maahan luo. Pois unteluus, ja hervakkuus! Niin onnehen maan pohjoisen vie kunto, työ sen poikien. Karjalan marssi. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa!
Isäisi maille matkaa autuaille, jumalten lapsi, juurta auringon, ja siks äl' itseäsi kiinnä minuun, ma että, kurja, kerran kiinnyin Sinuun. Mitä ma lausuin, Catharina? Poisko, Sa, ainoo aarteheni päällä maan? Nää holvit järkeni jo vieneet oisko, kun haastan, mit' en mieti milloinkaan? Sinäkö pois?
Oisko rehtori siitä vihainen?» »Elä puhu niin kovasti. Sitä ei tiedä muut kuin metsä ja kanerva ja kivet.» »Hän hourii», kuiskasi Maijaliisa. »Maan päällä ei kukaan tiedä, mutta kuolemassa kaikki tulee ilmi. Kaikki, kaikki.» »Sillä varmaan on jotain tuntonsa päällä», sanoi Miina. »Hyi; jää sinäkin tänne. Minä en hirviä enää olla yksin.» Mutta Alma jo tyyntyi; lääkkeet tekivät vaikutuksensa.
Mä pyydän, Nathan, minulle suokaa hänet! Antakaa! Mä yksin toiseen kertaan pelastaa voin sekä tahdon hänet minä yksin! NATHAN. Niin, kerran, kerran voitte! Enää ette. Se myöhää on jo. RISTIRITARI. Kuinka? Myöhääkö? NATHAN. Niin, kiitos patriarkan... RISTIRITARI. Patriarkan? Hänenkö kiitos? Miksi? Oisko hän halunnut meiltä kiitost' ansaita? Niin, mistä kiitos?