Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Aukee uksi, astuvi kammiohon vaimo vanha, harmaa hahmoltansa, puku birgitta-nunnan on; ja hän kaniikkihin katseen heittää, joka viipyvi kynnyksellä, ja hän kuiskaa tuskin kuuluvasti: »Tahdon itseni ripittää.» Poistuu kaniikki.
Mies lausui: "Miekkain kalsketta kuullut oon Ma linnasta, ja kolmasti kilpeen On lyönyt ruhtinas, sotahuuto käy Jo miehestä mieheen; tietoni se." Nous' silloin riemahtaen Oihonna. "Mies, On toimes päättynynnä," hän lausui, "Vie kuninkaalle minulta tervehdys; Kun aamu se koittaa, tornissa oon." Neljäs laulu. Miks' Hjalmari viipyvi?
Katoopi kaikki, ikuinen On töiden kunnia vaan. Ken kaatua nuorna saa Kanss' sankarein, hän on autuas. Hän niinkuin salama lentää Ja iskein sammua saa. Kuin sammuva hiilikko On vanhuus vaan. Kotiliedellä Se kituu, tuhkahan sain muu Ja unehtuu siten pois. Miks' Hjalmari viipyvi? Hält' Innishonnako laaksoissaan Ois' innon syöstänyt, oisko Hän sanans' unhottanut?
Noin lausui hän ja viipyvi; kyynele Pidetty puhkesi hänen silmistään, Ja kädestä nyt ottaen poikaansa Rukoilevaisen muodolla lausui taas: "Nyt olet, Dmitri, ainoa poikani, Sä vaikka olet riemuton, kamala, Sinuhun turvautuu jalo sukumme, Et tuskautua saa, etkä hukkua.
Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari rallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Ah saapuos, kulta, poiss' ilot on multa. Mun iloni, mun eloni, mun kaikkeni, armas, oot... Toinen pari nousee tanssimaan. Jos viipyvi armas, on mieleni karvas, ah minua, jos sinua en luokseni, armas, saa!
Mut kevät se viipyvi, viipyy vaan, Ja kyynelin kansa syö pettuaan. Jo puoless' on toivottu toukokuu, Vaan kevähän keijut ne sala'uu, Ja taivas se tuiskuvi, täys' on maa Vain lunta kylmää ja valkeaa... Vain lunta kylmää ja valkeaa... Ja kansa se vai'eten huokajaa. Ja katse sen raukan on raukea Ja kalman on kalpeus kasvoilla.
Oi, Maria, eiköhän lie Sanaamme saattaja vienyt, Vai liian pitkäkö tie? Maria: Saattaja sanan on vienyt, En muuta uskoa voi; Viivykki outo on enne; Koht' armahin veljyt oi! Jo kalman on kynnyksellä Miksikä Mestari nyt Viipyvi, sieluni sitä Epäillen on kysellyt.
Ja kaikuu nyt pyhä virsi, Ja leimuvat valkeat, Ja himmeli hiljaa häilyy... Oi, kuulkohot taivahat! Kädet ristissä miesi siinä All' akkunan viivähtää, Kylm' ympärill' on, vaan hällä, Sydän hällä se lämpiää. Hän viipyvi siinä, kunnes Kaikk' uuvahtaa lepohon, Ja kynttilä yksin tuikkaa, Ja hiljaus kaikkiall' on. Mit' etsi se matkamiesi? Kenties kenties kotiaan. Ken oli hän sekä mistä?
Mulle olitko sa vihainen vai pelkäsitkö mua? Mun rintani lyö ja lyö. Kuu kulki ja huhui, puut kuiski ja puhui: Missä viipyvi Ziskasi sun? Ei tullut mun Ziskani, tuli huoli, mure. Ja jos et tullut tänään, niin huomenna tule! Ole jällehen Ziskani mun. Inka itki rannalla, heliällä hiekalla, lainehet laski ja nousi: Miksi itket Inkasein, muoriseni, miekkosein? Tuonne, tuonne venho se nousi.
Sävel: Honkain keskellä. Yö yhä uinuvi, männikkö huojuu, Aamun poika on vuorella, oi! Järvet ne välkkyvi, kankahat kaikuu, Rastahan laulu helkkyen soi. Hoi lal la lal la laa Nyt vuoret kajahtaa! Ei kaikuun ja rastaaseen luottaa saa! Käki jo kukkuvi koivussa yllä: Muistatko tyttöä torpan tuon? Sulhonsa viipyvi vuosia kyllä Ennenkun taas onpi omansa luon! Hoi lal la lal la laa Nyt vuoret kajahtaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät