Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Kuin tulen kieli tuikuttaa Pihdissä pärevalo, Ja viulu-Aapran sävel soi, Rehoittaa nuorten ilo. He permannolla pelmuaa, Ken laulelee, ken rallattaa. Kupeessa uunin yksinään Ei sirkan virsi soinut, Ei soinut sirkan Mari ei Myös laulella nyt voinut. "Pois, Aapra, viulu! laulut pois! Syys-yöll' ei leikki sovi! Vaan ken se kopsii ulkona? Aukeeko saunan ovi? Oi, soita, Aapra! laulakaa!
Sen mä olen laulanut ja laulan vielä nytkin, Ettei makaa tämä poika pitkiä öitä yksin. Tämä poika tohtii mennä nätin likan viereen, Nätti likka rallattaa ja antaa ilon mieleen. Ei oo minulla surua eikä hiukkaa huolta; Ei tuo taia pojan viereen nätti likka kuolta. Likka elää siivosti ja kulkee kunnialla, Voi kun ompi mielellänsä pojan vallan alla.
Hypähtää kalaparvi kokan edessä veden tyynellä pinnalla. Sivuutetaan saari. Siinä se on soma mies tuossa saaressa, virkkaa taas soutaja. Kah, onpas toki muuan asukas täälläkin, sanoo Antero, huomattuaan pienen lahden pohjukassa ihmisasunnon. Vaikka on herra, niin elää kuin talonpoika, täällä kaiket kesät kalastelee, ja kun viinaa on, niin ryyppää ja rallattaa. Kävin tullessani.
Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari rallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Ah saapuos, kulta, poiss' ilot on multa. Mun iloni, mun eloni, mun kaikkeni, armas, oot... Toinen pari nousee tanssimaan. Jos viipyvi armas, on mieleni karvas, ah minua, jos sinua en luokseni, armas, saa!
Se on polkkaa, se on polkkaa ... tanssi nyt, Elli, minä soitan... Niin, mitä varten sinä niin sanot, kun tiedät, etten minä kuitenkaan osaa... No, minä opetan... Ja Sigrid koetti opettaa Elliä asettamaan jalkojansa sen mukaan kuin hän itse asetti omiaan ja rallatti. Ja Elli koetti myöskin rallattaa ja asettaa jalkojaan.
Monta hauskaa hetkeä valmistaa hän minulle kertomuksillaan ja milloin juttelun aihe loppuu, rallattaa hän telefoonin ääressä porilaisten marssia meidän toisten kuunnellessa. Sitten kiikkuu hän pitkin päivää ylhäällä ikkunassa havaintoja tekemässä, tiedottaen aina minulle, ketä suomalaisia kulloinkin on kävelemässä.
»Minä kun olen nyt aivan yksin maailmassa eikä ole kenestäkään huolta», jatkoi Juho. »Nyt voin pitää iloa, tanssia, rallattaa ja ryypätä.» »Sinä, Juho, lasket nyt rumaa leikkiä», sanoi Esteri. »Niin voisi luulla. Mutta totta puhuen kiusaus on niin suuri, että itsekin ihmettelen. Minä en tiedä oikeastaan onko mieleni iloinen vai surullinen ja mitä tahdon.
Mutta iloinen hän on, päästyään puolivuotisen erakkoelämän jälkeen toisen kanssa yhdessä asumaan. Hän viheltelee, rallattaa, tekee vikkelöitä tanssipyörähdyksiä ja nostaen tavan takaa kaksi sormea ilmaan huudahtaa: Vjeeselo! millä hän tahtoo ilmaista, että on niin hauska, kun meitä on kaksi.
Niin sitä ryypättiin ja juotiin, kunnes Kalenius nukkui Grönbergin hienonpuoleiselle salonkisohvalle, Stenforsin vielä jaksaessa istua ja rallattaa pöydän päällä kuojullaan. Silloin koputettiin ovelle. Stenfors ähkyi ja karjui jotain siihen tapaan, ettei saa tulla sisään. Sieltä tuli suuri mies paksussa turkissa. Stenfors ei hyvin kyennyt enää tuoliltaan nousemaan.
Minä olen tässä kylässä jokahisen kukka, Vaan kun tulee oma kulta, on kun tulisi tukkaan. Onkos vainen, onkos vainen minun kultani kaunis; Sinimarjat silmillä ja suu kuin punanauris. Kultani elää rallattaa ja elää niinkun rotta, Vaikka anto sormuksenki, ei tee koskaan totta. Meiän poika pohmelossa ryyppäsi kerran viinaa, Tuosta tottui juomariksi, joutui juomakirjaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät