Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Itse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä. Kasvoi Suomen rannalla se ympyriäinen nauris; Tämä likka on lihava ja punaposki kaunis. Minä olen nätti tyttö, nätin pojan kukka; Eipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan. Nätti likka liian nuori olen minä aina, Kulta käypi katsomassa joka sunnuntaina. Jos oisiki nyt lauantai ja huomenna oisi pyhä, Ja kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä.
Sen sijaan sovitettiin se Kaulioon itseensä, ja pian syntyi pilkkalaulu, jota paljon laulettiin pitäjällä ja joka alkoi näin: Ja nyt minä laulan loilottelen Yhden lystin laulun, Kun Herpert herra, mahaherra, Teetti nätin taulun. Kuvernöri Kuntermanni Kävi siellä kerran Ja teki meidän Herpertistä Helsingin suuren herran.
Sen mä olen laulanut ja laulan vielä nytkin, Ettei makaa tämä poika pitkiä öitä yksin. Tämä poika tohtii mennä nätin likan viereen, Nätti likka rallattaa ja antaa ilon mieleen. Ei oo minulla surua eikä hiukkaa huolta; Ei tuo taia pojan viereen nätti likka kuolta. Likka elää siivosti ja kulkee kunnialla, Voi kun ompi mielellänsä pojan vallan alla.
ROUVA PENTTINEN. No, no saammehan sitten nähdä. Mutta niinpä oli Wellmanikin sanonut, ettei ole koko kaupungissa niin sievää tyttöä kuin meidän Vanny. RIIKKA. Sitä on sanonna monj muu. ROUVA PENTTINEN. Ja nyt kun panet sen uuden punaisen leningin päällesi FANNY. Enhän minä sitä näin kotona, mamma. ROUVA PENTTINEN. Sen sinä juuri panet, sillä siinä sinä olet kaikkian nätin.
Minä olen laulupoika, laulan että luikaa, Tämän kylän tyttärille sulhaseksi suikkaan. Emmä ole tietäjä enkä iso noita, Vaan kun näen nätin likan, vielä sen mä voitan. Lysti on likkoja rakastella kesälämpösillä, Vaan ei maksa vaivojansa talvipakkasilla. Toinen lampi on leviämpi, toinen kapeampi, Toinen likka on laihempi ja toinen lihavampi.
Nätti likka naia pitää, jos hän ois kuin köyhä, Mitä likan rikkauesta, kun on muuten nöyrä. Tuopa likka minun on ja aina olla taitaa, Tuopa minun mielestäni maksaa rupilaita. Häijyntavalla surettaa tuon nätin likan perään, Jonka kasvot kuumottaa kuin aurinkoisen terä. Kunpa kulta vieressäsi hetken olla saisin, Suru lähtis mielestäni, ilonen ma oisin.
Putosiko meiltä mitään? sanoimme yhteen ääneen puolipeljästyksissämme. 'Eihän sitä mitään pudonnut. Mikäpä ne kaikki tietää ... eihän ne mitään hywää ... soo, ruuna! 'Toisin minä nätin tytön oman talon tupaan, Mutta waikka pyytelenkin, äiti ei waan lupaa', j.n.e. lauloi nyt Pekka, mutta hän lauloi täyttä kurkkua, jota hänen ei oltu kuultu koskaan ennen tekewän, jopa niin, että korpi kajahteli.
"Ettekös tiedä, että Hikliini on Ketolasta saada nätin summan: kaksisataa viisikolmatta markkaa?" "Tiedänpä kyllä, mutta mitä se tähän kuuluisi?" "Kuulunpa niinkin. Semmoinen raha on tänä aikana vähän lujassa, ja jos ei Ketolan emäntä Hikliiniä ottaisi, panisi Hikliini heti velkakirjan kuvernööriin ja sillä tavoin häviäisi koko Ketolan talo, ei se niin erittäin rikas ole", selitti Tuomas.
Hän laittoi itsellensä tässä naapurissa nätin verstaan Don Bastianin talossa.
Vaan en sure enkä huoli, vaikka olen köyhä, Vielä minä nätin pojan verrakseni löyän. Mitäpä mä tuota suren, jos olen toisen orja; Kohta tulee toinen vuosi, oma kulta korjaa. Suomen maassa Karjalassa on mun kultani juuri, Vaikk' en tieä enkä tunne pienkö lie vai suuri. Sitä aina ajattelen, sitä ilohetkee, Koska minut oma kulta vierehensä kätkee.
Päivän Sana
Muut Etsivät