United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kadulle ei saanut mennä, joka oli leveämpi kuin maantie, mutta ei ollut ojia, ei portistakaan katsomaan, vaikka olisi sinne vähän näkynyt huoneiden yli sitä suurta mäkeäkin, jota oli ensin luullut kaupungiksi. Mutta kaupunki oli hyvin alhaalla... Joka keskiviikko ja lauantai oli lupa jälkeen puolenpäivän ja täti lähti kävelemään kadulle ja puistoon ja otti mukaansa.
Seuraava päivä, tämän keskustelun jälkeen äitini kanssa, oli lauantai, ja minä sain luvan mennä Susie'n luoksi. Hänen äitinsä talon luona oli laaja niitty, jonka viheriäisellä nurmikolla kasvoi suuri joukko punaisia apilaita ja keltaisia voikukkia. Mutta enin meitä siellä miellytti nuot suuret, mehuisat mansikat, jotka kasvoivat ruohojen ja mättäiden välillä pitkissä varsissa.
Nämät kantoi hän holviinsa ja rupesi varustamaan keittoa siltä varalta, että sitä olisi koko päiväksi. Tosin ei hänellä ollut muuta ryytiä panna sekaan kuin mukaan otettu suola, mutta ruokansa oli kumminkin lämmintä, sekä tuoresta, ja nälkä teki sen erinomattain maukkaaksi. Sitten jatkoi hän taas varsinaista työtänsä. Viikko loppui ja lauantai ilta oli käsissä.
Siinä mennä huristaissa eteenpäin, ennen asemalle päästyä kysäsin Esalta: Mitenkäs tämä nyt taas on ymmärrettävissä, kun tämä »Satamatyömiehen» numero on ilmestynyt tänään, senhän piti alkaa ilmestymään vaan keskiviikkopäivinä ja nythän on lauantai.
"Siellä owat isänne ja äitinne; muistattekohan heitä?" "Muistan", wastasi Anna, osoittamatta mitään liikutusta. "Hywä", sanoi tohtori itselleen, "minä woin olla hänestä huoletta. Kohtaus menestyy oiwallisesti. Siinä ei uhkaa minua mikään waara." Oli lauantai ilta Salojärwen pappilassa. Martti pappi istui kamarissaan, awonainen kirkonkirja wielä edessään pöydällä.
Nuoria oli kietounut hänen jalkoihinsa ja estänyt häntä kohoamasta ylös. Toki oli hänen kuolemansa ollut pikainen ja helppo. Myrskyn kestäessä täytyi heidän viettää koko Lauantai ja Sunnuntai läheisessä talonpojan pirtissä, jossa papin vaimo väsymyksestä ja surusta riutuneena pysyi vuoteen omana. Pappi oleskeli koko ajan, hartaasti rukoillen, siinä kylmässä suojassa, jonne Susanna oli kannettu.
Eikä se tyytymättömyys vähennyt, ennenkuin Liisa pyysi Kivelän väkeä lähettämään Reettansa luutakuorman kanssa Tukholmaan joka lauantai, milloin hän itse ei mennyt; mutta hänen piti ilmoittaman, että luudat olivat vanhan Liisan tekoa. Se onnistui odottamattoman hyvin ja antoi aihetta suuriin tapauksiin; mutta niillä on oma historiansa.
Lähes kaksi wuotta oli Yrjö ollut poissa eikä Anna ollut hänestä saanut mitään tietoa, kun siihen aikaan ei ollut enemmän postia kuin sanomalehtiä. Martti pappi oli sill'aikaa tullut kiwuloiseksi ja pyytänyt apulaista. Sitä hän odotti joka päiwä. Talwi oli taas tulossa ja sitä waikeammaksi käwi Martin toimittaa wirkaansa. Oli eräs lauantai ilta, ulkona tuuli ja satoi lumiräntää.
Mikä häpeä äidille isän surusta, kun tämä kuulee poikaansa toisten sanovan Ruunankummiksi. Sen vuoksi äiti oli uurastanut. Mutta huonolla menestyksellä. Kuuma viikko oli ollut taas. Ja kuumin päivä lauantai, kaunis kesäinen päivä: ei aamiaista, ei päivällistä, ei illallista, ja äidin hyppyset niskatukassa vähän väliä.
Ja hän nakkasi kukkansa pois, ja kun Elli leikillisesti toruen sanoi: Ei ole minun syyni, että ruoka jäähtyy, vastasi hän epämääräisesti hymyillen: Ei minunkaan, vaan miehenne, joka on minulle kertonut teidän onnestanne. Elli naurahti vähän väkinäisesti, punastui ja meni edellä pihaan. Aamiaisen syötyä piti pastorin lähteä pappilaan, sillä oli lauantai.