United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän lensi ja pyöri ympäri talossa koko illan punasena kuin kalkkuunikukko, toruen piikoja ja renkejä. Luudat ja pytyt saivat tanssia, ja viimemainittujen vanteet menivät rikki; ja alinomaa mutisi hän itsekseen; "Se tyhmä poika ja se köyhä tyttö! Kyllä minä teille annan kultasormuksista, minä! Ja Juhani se kavaltaja, jolla on palkkansa, hänen minä ajan pois talosta. Se heittiö!
Kyllä minä teille annan kultasormuksia, minä!» Ja hän riehui ja hyppi ympäri taloa koko illan, motkotellen ja punaisena kuin kalkkunakukko, torui ja komenteli piikoja ja renkejä. Luudat ja pytyt saivat tanssia niin, että viimemainittujen vanteet lensivät sälisten ympäri, ja alinomaa hän kotkotteli itsekseen: »Mokoma pojan-kollo ja köyhä tytön-luuska.
No, no, sanoi hän, no, no, serkku, älkää panko pahaksenne, minä opetan nuo luudat ja rievut saamasta pahaa siivoa huoneeseeni ... olkaa hyvä ja istukaa, serkku. Suuttuisihan tuosta kivikin tuommoisia tyhmyyksiä nähdessään. Katsos noita konnia, kun ovat pesseet lattian ja tomuttaneet kaikki lintuni; sehän on hävytöntä!
Samassa kuin Elsa oli puheensa lopettanut, astui sisään Heleenan poika, pieni Matti. Hän oli vasta saanut myydyksi kaikki ne luudat, jotka he olivat tullessa hevosella tuoneet. "Joko sinä Matti parka pääsit eroon luudistasi?" kysyi äiti. "Viimeinkin sain kaikki myydyksi." "Lähdetkö sinä kotiin nyt?" "Kuinka vaan tahdotte!" "Niin, mene vaan kotiin, äläkä nyt liiaksi vaivaa itseäsi.
Sitten menivät Matti ja Elsa erääsen kauppapuotiin, jossa rikottiin hopearaha kupariksi, sillä Matti tahtoi antaa Elsalle puolet. Kun siinä tuli puheeksi Matin äidin kurja tila kotona, osti kauppias Matin luudat, maksaen niistä hyvän hinnan, ja antoi vielä pojalle evästä kotimatkalle.
Niin lähdettiin ja Elsa istui sairaan viereen. Vielä otettiin kärryihin ne luudat, jotka Elsa ja Matti olivat odotellessaan valmistaneet. Matti sai juoksennella perässä, välisti pidellen kiinni kärryn perälaudasta, välisti saaden hänkin istua luutien päällä kärryn perällä, kun sattui olemaan myötämäki.
Min kevät kätkevi kohdussaan, Sen kesä kukkina kantaa; Ja syys kun joutuvi, tultuaan Se lahjat runsahat antaa. Sai toiste nurmi kukkihin, Heräsi tunnot nuorten, Puroset niinkuin ilmihin Rinnoista puhkee vuorten; Niin sammalmättähäll' istahtaa Luo tytön poika nyt tohti. Vaan luudat, siivilät singoittaa Tuo tyttö poikasta kohti!
Hän tunnusteli itseänsä oliko hän toden tottakin sairas, vaan kun luudat olivat selästä poissa ei ollut sairauttakaan. Ennen kun hän ennätti kaupunkiin, tuli tiellä muuan keski-ikäinen herrasmies hänelle vastaan. Herralla oli mustaksi maalattu kävelykeppi kädessä. "Mistä kaukaa tyttö?" kysyi herra sauvaansa nojaten pysähtyen Elsan kohdalla. "Munkkiniemestä", oli vastaus.
Suuripartainen mahakatarria sairastava oikeudenjäsen hyvänluontoisine alaspäin riippuvine silmillensä, tuntien itsensä hyvin heikontuneeksi, kääntyi puheenjohtajan puoleen. Mitä siitä lukemisesta? Venyy vaan pitemmälle. Nuo uudet luudat eivät lakase puhtaammin, vaan hitaammin.
Voi armotonta, kuinka tytöt silloin parkaisivat, pudottivat samalla paidat hampaistaan ja luudat käsistään maantielle ja hiippasivat pakoon, minkä ennättivät. Ei silloin liha painanut, kun luut luistivat, ha, ha, ha. EERO. Ha, ha, ha, kai te vähän hämmästyitte, Vappu? Ha, ha, ha! VAPPU. Hyh, vielä vähän! Mitä huolimme me senlaisista kuin Matti ja Kalle. Eikös niin, Kirsti? KIRSTI. Niin kyllä.