United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Surullinen tunne täytti Heleenan sydämen. Hän tunsi kohtalonsa temmanneen hänen pois nuoruuden seuroista, ennenkun vielä sen huvitusten pikari oli kerennyt hänen huulilleen.
Hänen silmissään ei asunut enään tuota ääretöntä, toivottomasti kuolettavaa mielihaikeutta. Heloittava elo liikkui hänen silmissään, mutta hänen huulissaan viipyi niiden tavallinen, surullinen mielenilmaus, ja hänen kulmissaan asui pyhä kunnioitus. Heleenan rinta vapisi; mutta hän jatkoi taisteluaan sydämensä kanssa, kestyttääkseen silmiään hänen päällensä katsomaan.
Outo herrasnainen riensi keveästi ja luontevasti Heleenan luokse, sanoi pikimmältään nimensä olevan Markareeta, ja otti häntä käsivarresta kiinni, astuakseen sisälle hänen kanssaan. Tuskin oikein tietäen mitä tapahtui, seurasi Heleena häntä, kun samalla musta villakoira juoksi eteen, hyppien ja liehakoiden hämmästyneelle neidolle. Heleena kiihkeästi huudahti: "Oi Jumala!"
"Hänen isällään oli kolme taloa." "Jaa, jaa, kyllä minä tiedän! Minä olen hänen äitinsä sisar, minä olen hänen tätinsä!" sanoi mummo, istuen aivan nolona. "Te Heleenan täti! Sisarenne oli rikas talon emäntä!" "Niin olikin!" "Kuinka te tänne jouduitte?" "Sepä se!
Se perusajatus mummossa, nyt kun Elsan äidin hauta oli kunnossa, ei laannut, vaan aina virkistyi: että Heleenan hauta oli vähintään saman holhouksen saava kuin Leski-Annankin, eikä haittaisi jos sen päällä olis risti, vaikka yksinkertainenkin. Ei viikkoa saanut kuluneeksi kuin jo mummo Elsan kera läksi hautuumaalle, paikkaa tarkemmin tutkimaan.
"Hän on onnellinen, kun niin on isänsä opetusten ja kasvatuksen johdosta", sanoi Heleena innokkaasti. "Mutta katsokaapa, herra Aprami, eivätkö nämä maksa suuria summia?" Heleena ojensi kukkaron, jonka kauppias tarkoin tutki, katsellen jok'ainoaa koristusta erikseen ja punniten kaikkia kädellään, ei huomaavinaan Heleenan malttamattomuutta odottamaan, että hän lopettaisi tutkimisensa.
Toista viikkoa viipyi Elsa Heleenan mökissä. Sillä ajalla olikin Heleena niin paljon vahvistunut, että saattoi kärryn tärinän kestää ja matkustaa kaupunkiin. Elsa oli myynyt päällysnuttunsa toiseen torppaan saadakseen hevosta, jolla vietäisiin sairas lasareettiin. Nuttu sopi mainiosti tämän torpan tyttärelle, ja sen hinnalla oli torppari valmis Heleenaa kyyditsemään.
Heidän jälessään tuli loistoisa saattokunta, jonka joukosta Heleenan tarkka silmä likinnä kuningasta keksi sen uljaan soturin, jota hänen täytyi puolisokseen sanoa.
Kuningas tervehti etäältä, hämmästyneesti katsahtaen, kaunista punastuvaa Ebbaa; mutta De la Chapelle riensi Heleenan luokse, suuteli kalvettuvaa otsalle ja suulle, ja likisti, ihastuksissaan, koko hovin läsnä ollessa kainostelevan naisen rintaansa vasten.
Kuninkaan seuralaisten joukosta riensi nyt eräs hovipalvelija, joka oli ratsastanut Heleenan vierellä, nostamaan tätä hevosen selästä ja saattamaan portaita ylös, missä pari neitiä odotti Heleenaa kohteliaasti häntä vastaan ottaakseen ja kuningattaren huoneesen saattaakseen.