United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa kuin Elsa oli puheensa lopettanut, astui sisään Heleenan poika, pieni Matti. Hän oli vasta saanut myydyksi kaikki ne luudat, jotka he olivat tullessa hevosella tuoneet. "Joko sinä Matti parka pääsit eroon luudistasi?" kysyi äiti. "Viimeinkin sain kaikki myydyksi." "Lähdetkö sinä kotiin nyt?" "Kuinka vaan tahdotte!" "Niin, mene vaan kotiin, äläkä nyt liiaksi vaivaa itseäsi.
Havaitsipa oven olevan raollaan, ja sen ulkopuolella naisihmisen seisovan, joka häntä katseli. Hän tunsi heti Heleenan, jonka nähtyään hän pani kätensä kasvoinsa eteen. Nyt astui Heleena kamariin. Koko hänen olentonsa osoitti voimaa ja uskaliaisuutta, joka ihmeellisesti jalostutti hänen muutoin niin hentoa varttansa.
Koko elämä tunnetta ja kieltäymistä oli noissa hellissä sävelissä, jotka, muiden äänien sopusoinnun avulla, ikäänkun rukoillen ja arastellen luikuivat Heleenan sydämeen. Heleena oli alussa äänetönnä, kuunnellen ihmeellisen lumouksen viehättämänä; mutta pian tunsi hänkin tarpeen yhdistää äänensä hänen ääneensä.
Heleenan sydäntä vihlaisi ja hänestä oli, niinkuin hänen sielunsa olis käynyt omituisen, tuskallisen muutoksen läpi. Outo henki väristytti epäsointuisia tunteita hänen rinnassaan, ja hänestä oli, niinkuin eräs hajaumisen tunne hiljaa olis tunkenut hänen pyhimpäin unelmainsa maailmaan. Hänkin käänsi kasvonsa pois ja katsoi taas kirjaansa.
Oletteko kuulleet, kun viime yönä on ollut semmoinen tappelu Mustosen kartanolla, herrain ja merimiesten välillä, että ovat tahtoneet maailman kaataa.» »No mitä varten?» »No se Lammin Kaisahan siellä on ollut syöttinä. Ja kuulkaapas, kun se on houkutellut kumppanikseen Lehtisen Heleenan.» »Tuon vielä lapsen?»
Semmoisia ne ovat ihmiset; ei ne häntä edes sisarekseen tunnusta, sitä vähemmin että veisivät onnettomalle leivän pahan, ne hävyttömät. Kohota Elsa kantta, ett'ei kuohu niin paljon vettä joutavasti hellin päälle!" "Ai! kun ma niin uskoon kuuntelin." "Jos minulla olis varaa, niin minä kiusallakin, ihan veljien harmiksi, laittaisin Heleenan asumaan kaupunkiin.
Sillä ihmeellisellä ja monesti itsensä kanssa riitaisella voimalla, joka on omituista herkkätuntoisen sydämen intohimoissa, oli Heleenan sydän kiintynyt tähän ylhäiseen, ensiksi kuolon enkelinä hänelle ilmestyneehen vieraasen. Yksin vieraan ensimäinen hirmuinen uhkauskin oli salaisen pelvon eriskummaisella voimalla temmannut hänen sydämensä hänen puoleensa. Se hellyys, se jalo tunne, joka juhlallisilla hetkillä puhkeili
Hän ojensi kättänsä taputellakseen koiraa, samalla kun silmänsä, eloisasti vilkkuen, kääntyivät kuningasta seuranneiden ratsumiesten puoleen, ja nyt, hevosen selästä astuttuaan, seisoivat loistoisana kehänä kahden upseerin ympärillä, kuunnellen heidän käskyjään. Mutta outo herrasnainen, joka luuli Heleenan koiraa peljästyneen, tempasi hänen äkisti muassaan tupaan pois koiran seurasta.
"Kyllä vielä kaikki hyväksi tulee!" lohdutti mamseli, ja niin läksivät he sairashuoneesta. Kotimatkalla ei mamseli puhunut mitään Elsalle eikä vähään aikaan kotonakaan; hän näytti vallan mietteisinsä vaipuneen. Elsa luuli tehneensä suuren pahan, kun oli Heleenan asiassa toiminut.
Merelläkään ei liikoja puhuta. Siellä taistellaan, tehdään ahkerasti työtä. Peränpitäjän jok'ikinen hermo, joka jänne on pingoitettuna, kun hän koettaa ohjata alusta ulapalle, etteivät vimmaiset aallot saisi sitä rantakarille sirpaleiksi sysätä. Samalla miettii hän sielussansa, miksi on meri hänelle vihainen, vai onko tämä vain varoitusta Heleenan ja Matin takia?