Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Sen molemmin puolin kasvoi useissa riveissä korkeita, suoria puita, jotka muistuttivat jättikirkon pylväitä ja joiden alla oli niin hiljaista, niin aivan hiljaista, että helposti voi kuulla kauriin keveät askeleet, jopa kellertävän, oksasta irtautuneen lehtisen putoamisen maahan.
Kirkkaasen, tyveneesen veden pintaan kuvastui jokainen pieninkin rannalla oleva esine ihmeellisen todenmukaisena; vene lehtisen rannan luona keijui ikäänkuin vihriässä lehdistössä, niin että rantaa itseään tuskin voi eroittaakaan, sillä kaikki näytti vedessä ainoalta lehdiköltä, jonka suojasta sitten kaksi kirkkoa ja kaksi kylää perus-perustaansa vastaan pilkutti.
Hän ei saanut lehtiä myydyksi ja kiirehti nyt jälleen tutun kivimuurin luo, hyppeli sen edustalla vuorottain toisella ja toisella jalalla ja rallatteli: Jos annat penniä kymmenen, Niin saat juuri oivan lehtisen... Pitemmälle hän ei ennättänyt rallituksessaan, ennenkuin herra jo näkyi tulevan portista. Joju kiirehti hänen luoksensa, tarjoten lehtiään.
»Anteeksi, minä en osaa jenkkaa», ja hän saattoi neiti Lehtisen paikoilleen kumarrellen hänelle kymmenenkin kertaa silmäillen ympärilleen. Esteri oli kadonnut, eikä häntä löytynyt mistään. Kun hän seuraavana päivänä yritti tapaamaan häntä, ilmoitettiin, että Esteri oli matkustanut. Esteri teki taivalta kuin karkulainen. Kievarissa hän viipyi vain sen aikaa, minkä hevosta kiireellä valjastettiin.
Ja vielä sittenkin kun venhe urkeni kaukaisuuteen, että näkyi se vaan pienenä sorrijaisena järven pinnalla, näkyi rihmasäikeen paksuisena ukon pitkä käsi taivasta kohti, jonka nenässä mustan marjan kokoisena heilui hattu. Mutta lehtisen saaren suojaan kiertyi venhe, sinne katosi ukon hattukin, katosivat venheen synnyttämät väreaallotkin lahden pinnalta, katosi kaikki jälkeä näkymättömäksi.
»Te haaveilette, sanon sen vieläkin kerran», arveli mr Calvin. »Meidän maamme ei olisi koskaan sitä sallinut.» »Mutta meidän maamme salli sen», vastasi Ernest. »Ja mitä tulee minun haaveilemiseeni» hän otti taskustaan pienen lehtisen »sanokaahan, näyttääkö tämä haaveelta».
Se on kuin timantti vaan niitä timantteja juuri mieluummin ryöstetään. Ei ne huonot ihmiset ole huonoja lapsia olleet, ne ovat paraita olleet». »Paraat ja kauniimmat», arveli Nikkilän emäntä. »Niin, niinpä se taitaa olla», arveli Latun emäntä ja ajatteli, että Tolpan Anna, Lammin Kaisa, Lehtisen Helena ja ketä vain muisti, olivat kauniita ihmisiä.
Oletteko kuulleet, kun viime yönä on ollut semmoinen tappelu Mustosen kartanolla, herrain ja merimiesten välillä, että ovat tahtoneet maailman kaataa.» »No mitä varten?» »No se Lammin Kaisahan siellä on ollut syöttinä. Ja kuulkaapas, kun se on houkutellut kumppanikseen Lehtisen Heleenan.» »Tuon vielä lapsen?»
Syötyäni ilmoitti isäntä, että Lehtisen kartanossa majailee komennuskunta venäläisiä ja että hän on luvannut myydä koiranpenikan komennuskunnan päällikölle, kapteeni Losakoville. Jos siis minä haluaisin tutustua tähän joukkokuntaan, niin voisin lähteä hänen kanssaan viemään penikkaa ja olla olevinani hänen renkinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät