United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen nimensä on ... sanoi hän vuorostaan. De Wardes, minä tiedän sen, huudahti d'Artagnan. Kuinka te sen tiedätte? kysyi mylady tarttuen hänen molempiin käsiinsä ja koettaen katsoa hänen silmiensä kautta hänen sielunsa pohjaan. D'Artagnan huomasi menneensä yli äärien ja hairahtuneensa. Sanokaa, sanokaahan toki! uudisti mylady, kuinka te sen tiedätte? Kuinkako minä tiedän? sanoi d'Artagnan. Niin.
Nyt riippuu teistä itsestänne, onko kuukauden päästä kaulassanne hamppunuora vai kulta-käädyt. Kulta-käädyt? Ja riippuu minusta? No, piru siinä valinnassa vitkastelkoon! Mutta sanokaahan, mitä minun on tehtävä? Sanon. Mutta ensin te vannotte minulle pyhän valan, ettei ainoakaan ihminen taivaan alla saa tietää, mitä teille uskon. Ettekö muuta vaadi? Saatte kymmenen valaa, jos tahdotte
Hän ryhtyi heti käärimään kokoon varjoani. Kalpenin, vaan en kieltänytkään. Oltiin varsin kauan ääneti. Hän ensinnä ryhtyi puheeseen: "Etkö siedä minua, hyvä herrani, vihaatko minua, tiedän sen; vaan minkä vuoksi, sanokaahan! Siitäkö syystä, että minua julkisella maantiellä ahdistitte ja minulta sitä linnunpesää ryöstitte?
Sanokaahan, varakreivi, oletteko kuullut puhuttavan des Saunoy de Varfleur'ista, jonka vanhin poika Gontean nai neiti de Coursilin, erään Coursil-Courvillen, nuorin poika taas minun serkkuni neiti de la Roche-Aubert'in, joka oli sukua Crisangen kanssa? Herra de Crisange, nähkääs, oli isäni hyvä tuttava ja tunsi siis varmaan myöskin teidän isänne. Kyllä, rouva.
Näin hän haasteli, vaan ei vastaust' antanut vanhus, käellähän viittasi vain sekä luokseen tyttöä kutsui, mut näin tulleellen hän syrjässä korvahan kuiskas: »Jestas, mamseli, noin kun viivytte, vohvelit jäähtyy, paistikin pannussa kärventyy, ja jo arvosa pastor' istuvi näljissään sekä illallistahan vartoo. Mut sanokaahan vain pikimältään, saammeko syksyks, vai kesäll' ehkä jo häät; joko arvon herra on saanut vastauksen, vai vieläkö hän pelon tuskassa värjyy?» Hällepä hiljaa vastasi taas tuo lempeä tyttö: »
Sysimies viittasi oikealla peukalollaan sinne päin, missä polkutie kävi vuorten yli. "Sanokaahan toki Jumalan tähden sana edes", pyysi Avojalka, vihasta itkien, "yksi ainoa sana edes! Onko minun Damini täällä vai missä hän on?"
Ei tämä tyttö, ei, ei tämä ole se, jonka liekeistä mä pelastin. Ken hänet tuntien ei tulest' ois hänt' auttanut, ken mua ois odotellut? Vaan säikähdyshän tosin oudoks saa. RECHA. Vaan minä tapaan teidät samana. Vaan sanokaahan, ritari, miss' ootte niin kauan piillyt? Taikka kysynkö: miss' yhä piilette? RISTIRITARI. Miss' ehkei pitäis mun olla . RECHA. Ja miss' ootte ollut?
Ne koettivat olla tyyniä ja välinpitämättömiä, isä, äiti ja ukki, mutta vapisivat jokainen, niin etteivät polvet tahtoneet pitää. Helga on tuossa.... Helga kyyhötti kiven kupeella, raskaasti hengittäen ja sylkien verta, mutta samalla hymyillen, saamatta sanaa suustaan, viitaten kiihkeästi lahteen päin. Mutta sanokaahan toki, mitä siellä on? En minä tiedä, huohotti Hanna. Vaan tottahan näit?
Sanokaahan hänelle aivan hiljaa, että me olemme sopineet niin. BARTHOLO (Bazil'ille, syrjään).
Sanokaahan vain minulle, minne päin minun on mentävä, että löytäisin hänet.»