Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Mutta ne eivät olleet enemmän vieraan kädessä olevan kauniisti koristetun pikarin kaltaisia kuin nauris oli persikan sukua. Tämä oli noita kuuluisia Tours'in pikareita, Martti Dominiquen tekemiä, taideniekan, joka saattoi kilpailla Parisinkin rinnalla. »Entäs sanokaahan kuka tuo mestari Pietari on», keskeytti hänet Durward, »joka antaa näin kalliita lahjoja tuntemattomille?»
Sanokaahan mikä sen nyt saa elpymään. Tahdotteko enemmän rahaa?» »Viisi shillinkiä lisää», vastasi hän. »Sillä on asia autettu.» Mietin hetkisen ja tarjosin sitten kaksi, jotka hän ahnaasti otti vastaan selittäen että hänen kielitaitonsa heti elpyi »onneksi», sanoi hän, mutta minä luulen että se paremminkin oli onnettomuudeksi.
"Ettekö," hän ihmetteli, "ja miksikä ette?" "Näyttää toki arveluttavalta jossain suhteessa sieluni antaminen varjoni tähden"... "Vai niin, vai niin!" hän yhä kummasteli, "arveluttavaltako?" ja hän naurahti pilkallisesti. "Vaan sanokaahan minulle, mitä se sielunne oikeastaan onkaan? Oletteko sitä koskaan nähneet ja mitä aiotte silla toimeensaada kuoltuanne, häh?
Sitten hän koetti puhua säyseämmin:... Sanokaahan nyt, ihan totisesti ... tarkoitatteko te todella sitä, että rahat ja paalit olisivat pantavat menemään sitä tietä, mitä ovat tulleetkin, takaisin mereen? Ei mereen, vaan annettakoon ne sille, jonka ne ovat. Ja kenen ne ovat? Siitä kai kyllä saadaan aikanaan selko, kun saadaan tietää, kenen oli laiva.
»Jolloin yhdistyneitten trustien liitto vallitsee koko lainsäädäntöä ja trustien liitto itse muodostuu hallitukseksi», keskeytti Ernest. »Ei koskaan, ei koskaan!» kuului useita ääniä, ja kaikki kiivastuivat ja muuttuivat sotaisiksi. »Sanokaahan», kysyi Ernest, »mitä te aiotte tehdä silloin, kun sellainen aika tulee?»
Noin kävellessä muistui hänelle vain mieleen, mitä sisaret olivat hänestä sanoneet, kun hän kerran katseli itseään heidän toalettipeiliinsä. »On se kaunis poika tuo meidän Antti», olivat he sanoneet. Siihen oli äiti toisesta huoneesta lempeästi torunut: »Sanokaahan sille semmoista, on se jo kylläksi itserakas ilmankin.» No, mutta vähätpä nyt siitä.
Mutta sanokaahan toki kuinka tulitte pelastetuksi, huusin minä, kun juna jo alkoi liikkua eteenpäin. Pelastetuksi! Enkö ole sitä sanonut. Jokeni ja puutarhani on minut pelastanut. Siitä saakka kuin aloin siellä työskennellä, en ole reumatismista mitään tiennyt, niin, niin, en mitään, olen terve kuten näette ... hyvästi, hyvästi ... ainoa koko suvussa ... ei mitään kipuja ... hyvästi ... hyvästi...
Tuo nuori mies on teidän sukulaisenne, hän miellyttää minua erinomaisesti... Sanokaahan. Kuvailkaa mielessänne sievintä pikku hempukkaista, hellää, lempeää, sukkelaa ja hilpeätä, miellyttävää; keveäjalkaista, notkeaa, solevaa, käsivarret pulskeat, suu ruusuinen, ja kädet! posket! hampaat! silmät!... ROSINA. Asuuko hän tässä kaupungissa? FIGARO. Tässä korttelissa.
"Oliko sir Charles ehtinyt sen luo?" "Ei, hän makasi noin viidenkymmenen kyynärän päässä siitä." "Sanokaahan nyt, tohtori Mortimer, ja ajatelkaa tarkoin, sillä asia on tärkeä löytyivätkö jäljet ruohossa vai käytävällä?" "Ruohossa ei jälkiä näkyisi." "Olivatko jäljet samalla puolen käytävää kuin veräjä?" "Kyllä, ne olivat käytävän äärimmäisellä reunalla ja samalla puolen kuin veräjä."
ROSINA. Tämän kadun varrella ehkä? FIGARO. Kahden askelen päässä minusta. ROSINA. Ah! se on viehättävää ... teidän herra sukulaisellenne. Ja tuo tyttö on?... FIGARO. Enkö ole sanonut hänen nimeänsä? Se on ainoa asia, jonka olette unhottanut, herra Figaro. Sanokaahan, sanokaahan pian; jos hän tulisi sisään, niin en voisi enää saada kuulla... FIGARO. Te tahdotte sitä välttämättömästi, hyvä neiti?
Päivän Sana
Muut Etsivät