United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mä sanoin: toisen kerran, oi! On pitkä läksy, en nyt voi. Mä kysyin: mikä nimesi? No Maija, niin hän vastas. Ken äitis? Lie hän rouvaki? Ei, hän on laulurastas. Ken isäs? Länsituulonen. Ken siskos? Poski ruusuinen. Oletko köyhä? Enpä, en, Mä elän päivän voimin. Koulua käytkö? Iloiten Mä kukkia vaan poimin. Miss' asut? Yli laajan maan. Ja menet? Kylmään pohjolaan.
Mailleen menneen auringon viimeinen heijastus, valon sammuvien säteiden ruusuinen hyvästijättö. Mutta ajatelkaamme siihen sijaan aamuruskon syntyä. Päivä nousee, lähettää ensimmäiset kirkkaat säteensä herättämään nukkuvaa maailmaa. Pääsevätkö nämä perille? Ei! Yö on tuonut sumua, usvaa, mustia pilven hattaroita taivaan rannalle.
"No, mutta," arveli maisteri itsekseen, "pitääkös minun nyt uudistaa taanoinen tuhmuus?" "Mitäs se sanoittekaan? Kertokaa." "Sanoin, että unissani olin nähnyt teitä." "Entäs sitte?" "Ei muuta mitään." "Hm." "Hm." "Mutta mitäs te nyt oikeastaan tarkoitatte?" kysäsi Anni, ja suu, tuo pieni ruusuinen suu, oli taas niin vallaton. "Minä näette pelkään..." "Nähdä minua unissanne, niinkö?"
Sinun eläissäsi oli maailma minulle ruusuinen paratisi, silloin en tuntenut mitään murhetta enkä surua. Minulla oli silloin isä, mutta nyt on sen viina minulle tehnyt tylyksi ja kylmäksi. Maailma on minulle ohakkeinen ja kylmä, surua ja murhetta täynnä. Voi äitini, miksi menit pois ja jätit minun tänne, miksi en päässyt kanssasi. Oletko koskaan kuullut ahdistetun tyttäresi huokauksia?"
Hiljainen kuiskaus herätti vieraan hänen unelmistaan, hiljainen kuiskaus, joka lausui sanan "Honain." Vieras katsahti ylös, yksi haamu, verhottuna maahan ulottuvalla hunnulla, lähestyi puutarhojen puolelta. "Honain!" sanoi likenevä haamu, heittäen pois huntunsa, "Honain! Ah! tuo kaunis mykkä on palannut!" Tyttö, armaampi kuin ruusuinen aamu, näki odottamattoman vieraan.
Uutimien kautta syntynyt ruusuinen valo loi lämpimää punaa kuolon kalpeille kasvoille, pitkät silmäripset varjostivat hienoja poskia ja pää oli hiukan sivullepäin käännetty, aivan kuin luonnollista unta nukkuvan. S:t Claire käveli kuin unissaan, ei välittänyt mistään, ei kuullut mitään, seisoi vaan tuntikausia tytärtänsä katsellen.
Karmosiinipunainen päivänkerä vieri purpuranväristen vuorten taa, ja uhkea, ruusuinen hohto oli levinnyt taivaan ylitse. Silloin nähtiin, kuinka hartaat uskonkiihkolaiset, ylpeillen Talmudin tiedostansa, pitivät valkoista silkkivyhtiä käsissänsä ja ilmoittivat sabbatin tuloa sen muuttuvia värejä myöten.
Koska muilla on ehtoo, on meillä ruusuinen aamu, käki kukkuu ja peipposet visertää, allamme on autuuden niittu ja päällämme ijankaikkisesti sininen taivas, ja enkelit soittaa musiikia. Niin juuri, niin juuri. Mutta yksi vikkelä keino.
Oi, suokoon sulle apunsa Taivahan Jumalamme; Sull' uhratkoon myös voimansa Maalliset johtajamme. Näin onneks kaikki karttukoon, Ja riemu maassa vallitkoon! r r. Ma tiedän immen ihanan, Ken hänt' ois armahampi! Sen silmäin sini taivahan Sineä kirkkahampi, Ja poski milloin ruusuinen, Taas milloin lumivalkoinen. Ei suurta oo hän sukua, Perillä syntyi Pohjan.
Hänen kasvonsa olivat kirkkaat ja tyynet, hänen silmistään loisti ilo. Petronius katseli häntä ja huomasi, että hän oli hyvin kaunis. Käärittyään hänen ympärilleen togan rupesi tyttö järjestelemään sitä ja kumartui tuontuostakin oikomaan poimuja. Petronius huomasi, että hänen hartioidensa väri oli ihanan vaaleasti ruusuinen ja että rinta ja käsivarret kuulsivat kuin helmi-emo tai alabasteri.