Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kertomuksessamme ilmestyy useita muita henkilöitä, kuin yllämainitut, vaan, ollen sivuhenkilöitä, emme katso tarpeelliseksi niitä ennakolta esitellä. Oli muuan noita Pohjolan valoöitä, joiden omituista suloa eteläiset maat eivät voi aavistaa. Linnut olivat hetkeksi vaienneet laulustaan, paitsi laulurastas, joka viitikossa ihastuksen sekaisella surulla lauloi Pohjolan kesän suloutta ja lyhyyttä.
Niin hän lauloi, levollensa Luonnotarten mennessä; Katosi jo lauluinensa Leivonen se kielevä. Hiljaisesti kyhkyläinen Makaa kumppaninensa; Laulurastas yksinäinen Kuultelee viel' neitoa. Yö jo maita peitteleepi Varjohonsa; uupuva
Hyttyset hyrräävät ilmassa, kuovit lentelevät vehmaan niityn kohdalla, pesäpaikkansa ympärillä valittavasti rillittäen. Viimeinkin tuuli tyyntyy. Koivut uneksivat, laulurastas virittää hiljaisen laulunsa. Lyygia kuuntelee, kauneuden epämääräinen haikeus järkyttää Muttisen mieltä. Lyygia vilkaisee Muttiseen: tytön huulet väräjävät, ja hän kääntyy pois. Tommola on levoton.
Käki kukkuu kultarinta Vaaran vehmaan viertehellä, Kukkuu huolet, kukkuu riemut, Kukkuu haikeat halunsa; Taikka lehdon liepehellä Raksuttaapi laulurastas Kuusen kukkean nenässä; Joen suussa jouhisorsa, Tavi rannan ruohikossa Soittelevi soitintansa Kilvan joutsenen keralla, Joka seljän ulapalla Leijuu ulpulumpeen lailla, Kilvan angen allin kanssa, Joka surkunuotillansa Sekin luonnon kieltä soittaa.
Jokainen uusi vuosi vie osan elämästä; vanhain täytyy antaa tilaa nuoremmille, ja kuka tietää, ken tulevana vuonna tässä kyntää ja äjestää" nyt tulivat ukolle vasten tahtoansa Jaakko ja Anna mieleen hän jäi syviin mietteisin eikä sitäkään huomannut, kuinka herttaisesti kukoistavan omenapuun oksat heiluivat hänen päänsä kohdalla, jossa eräs laulurastas jakoi suurusta pojilleen.
Mä sanoin: toisen kerran, oi! On pitkä läksy, en nyt voi. Mä kysyin: mikä nimesi? No Maija, niin hän vastas. Ken äitis? Lie hän rouvaki? Ei, hän on laulurastas. Ken isäs? Länsituulonen. Ken siskos? Poski ruusuinen. Oletko köyhä? Enpä, en, Mä elän päivän voimin. Koulua käytkö? Iloiten Mä kukkia vaan poimin. Miss' asut? Yli laajan maan. Ja menet? Kylmään pohjolaan.
Sakeana kuin kaislikko mutapohjaisen järven lahdelmassa kasvaa palolla pensova ruis ja heilimoi siinä tyynenä heinäkuun sunnuntaina, kun matalan majan mies aitaa vasten nojaten työnsä aloja tarkastelee. Käki kukkuu vaaran rinteellä, laulurastas laulelee notkossa, ja västäräkki keikuttaa seipään päässä pyrstöään.
Aurinko paahtoi helteisesti, joka puro kohisi, kanervat olivat muuttaneet väriä, jokaiseen havupuun oksaan oli kasvanut tuumanpituinen vaaleanviihreä kerkkä, lehdet alkoivat puhjeta ja vihannoida, laulurastas lauleli puiden latvoissa vuoroin iloisia vuoroin surumielisiä liverryksiään peipposen äännellessä "tvit! tvit!" ja västäräkin mittaillessa sipsuttelevin, sukkelin askelin mökin kurkihirren pituutta.
Käki kukkuu kultarinta vaaran vehmaan viertehellä, kukkuu huolet, kukkuu riemut, kukkuu haikeat halunsa; taikka lehdon liepehellä raksuttaapi laulurastas kuusen kukkean nenässä; joen suussa jouhisorsa, tavi rannan ruohikossa soittelevi soitintansa kilvan joutsenen keralla, joka seljän ulapalla leijuu ulpulumpeen lailla, kilvan angen allin kanssa, joka surkunuotillansa sekin luonnon kieltä soittaa.
Tummina kohoovat vaarat ja luovat jyrkkiä piirteitä taivasta vasten, josta tähdet leimuaa. Vielä helottaa laskeneen auringon valo lumisilla huipuilla. Alppikoski kohisee, pienet purot solisee. Ruisrääkkä ääntelee, sammakko kurnuttaa kotoisen tuntehikkaasti, laulurastas sirauttelee alppien rinteiltä. Tuossa sihahti iltatuuli ruispellossa. Suljen silmäni ja olen Suomessa. TYROLILAINEN KYL
Päivän Sana
Muut Etsivät