United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisella puolella vähän viistoon joen poikki katsoen ihan sen rannalla on talo Evjen, nimensä saanut siitä, että joki tässä levähtää pienessä lahdelmassa, jonka rannalla kasvaa kaunis koivikko. Kappaleen matkan päässä koskisillasta oli hevoshaan takana suuri vesakko, sovelias peltomaaksi. Siitä oli jo monta vuotta kestänyt kiivasta keräjöimistä molempien talojen välillä.
Nyt on kesä ja Havuvedessä kapeassa lahdelmassa, joka tunkeutuu metsään, kasvaa ihania valkeita ulpukoita, jotka uivat vedessä kuni tähdet sinertävällä taivaalla, uppoutuen ja taas näkyen niinkuin tähdet pilvien lomitse. Rannalla istuu Stiina hän paimentaa naapurin karjaa ja on yksinään koko avarassa metsässä, jossa ainoastaan lehmänkellojen yksitoikkoinen helinä muistuttaa elosta ja liikkeestä.
Rannalta käsin koetti lumi hiipiä merelle päin, joka taisteli urhoollisesti vastaan, kohosi ja sulatti sen, laski ja jätti mustan, avonaisen vyöhykkeen sen ja itsensä väliin, mutta turhaan: musta vyöhyke tuli heti taas valkeaksi, väistyvät aallot alkoivat kuljetella lunta muassaan ja sitä uiskenteli vielä niillä, kuin ne taas kohosivat viimein oli joka lahdelmassa paksu vetinen kerros lunta, uutta lunta tuli yhä päälle, ja tarvittiin vain yhden yön pakkanen jos se tuli, oli meri kaikissa kanavissa ja lahdissa vangittu.
"Me pitkitimme äänen johtamina kulkuamme ja näimme järven toisessa päässä lahdelmassa vähäisen harmaan huoneen. Muutamia lehmiä söi koivuniityllä ja joitakuita lampaita hyppi kukkuloilla ylös ja ales. Mentyämme tupaan huomasimme siellä nuoren vaimon istumassa kangaspuissa ja vanhan mummon käämiä tekemässä." "Oi, hän oli Annetten äiti ... ja kenties hänen veljensä vaimo."
Kahdeksan päivää myöhemmin saapui muuan päällikkö leiriin ja ilmoitti että eräs kalastaja, pyytäessään silliä eräässä lahdelmassa, oli nähnyt jotakin kiiltävän veden pinnalla, ja kun hän oli kulkenut kanootillaan sinnepäin, oli hän kauhistuksekseen huomannut sen olevan valkoisen miehen muodon! Liikuttavaa oli nähdä kuinka maan-asukkaat ottivat osaa Stanleyn suruun.
Oltuaan pari päivää Tawaissa ja käytyään vielä eräällä toisella läheisellä saarella, lähti Cook taas matkansa oikeata tarkoitusperää kohden. Ensin purjehti hän pohjoseen ja kääntyi sitten koilliseen, saapuen siten Amerikan rannalle. Seuraten sitä purjehti hän yhä pohjosempaan ja löysi 49 pohj. leveysasteen kohdalla soveliaan satamapaikan eräässä lahdelmassa, jota alkuasukkaat nimittivät Nutkaksi.
Mutta nyt, kun yhdestoista vuosi oli kulumassa, tapahtui seikka, joka sai löytölapsen elämän-aluksen, mitä tähän saakka hiljaista myötätuulta oli uinut rauhallisessa lahdelmassa, ulos myrskyisemmille ja avarammille aloille. Eräänä päivänä tuli Jussi, Mattilan isäntä, Varpusten luo Peltolaan ja pyysi, että Lauri hänen sijassaan lähtisi Raasilaan hollin tekoon.
Jonkun aikaa istuttuaan ja keinuttuaan oli Olavi taas alhaalla. Hän kysyi tietä heinäniitylle, otti hattunsa ja lähti sinne. Niitty oli järven lahdelmassa vähän matkaa talosta. Tie kulki haan läpi. Hänen aitaa lähetessään kuului sen takaa hiottavan viikatteen helinää, pian niitä yhtyi kaksikin samaan tahtiin, ja puitten lomitse alkoi jo vilkkua valkopaitaisia niittymiehiä.
Kun Englantilaisilla oli tarvis hankkia ruokavaroja ja vettä, jopa korjata laivaansakin, nousivat he maalle eräässä lahdelmassa kymmenkunnan peninkulmaa etelään siitä paikasta, jossa ennen kolme Tasman'in miestä oli joutunut villien surmattaviksi. Nyt osoittivat asukkaat kuitenkin sovinnollista mieltä Englantilaisille.
Paikkakuntalaiset, nuo rauhaisan, hiljaisen pikkukaupungin asujamet olivat oppineet pitämään isääni hiljukaisena miehenä, joka pääasiallisesti seurusteli vaan kotiväen piirissä. Milloin hän ei ollut kotona tai enolassa, istui hän meren lahdelmassa päiväkausia ahvenruohoston keskellä onkimassa. Siellä oli hänellä aikaa yksinäiseen mietiskelyyn, joka oli hänelle mieluista.