United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myöskin ne nuoret venakot tulevat jälleen niin elävästi silmien eteen... Ja villit jaavattaret, jopa mustalaislikat ... täällä, miettiessä maaelämään sulkeutumista... Siksi alkaa Tommola pian puhella Muttiselle noista naisista, venakoista, ja kiinattarista ja mustalaistytöistä. Ja minkälaisiahan kääpiökansain tytöt olisivat?
Sitten tulee jälleen hiljaisuus. Sitä kestää kauan. Viimein sanoo Oiva Tommola: »Ei, mutta kuulepas, nythän meidän onkin mentävä kotiin. Iltaurheilu on tekemättä. Minä olen siinä suhteessa keksinyt jotakin ihka uutta. Saat nähdä. Ja sitten täytyy pitää huoli saunan lämmittämisestä. Sauna ja tervahan se täällä on sitä parasta terveyskuuria. Ja minä olen ajatellut, että minä kuhnin tänä iltana.
Mustat neekeritytöt, ainoastaan vähäisen punaista, eh-eh. Oletkos nähnyt tällaista miestä, Aapelus, tällaisia reisiä? Taitaa olla turha se juttu taudista ... ja sydänvian ainakin tämä parantaa, tämä maalaiselämä. Se antaa nälkää. Eiköhän se kahvi ole valmis?» Tommola menee katsomaan, joko kahvi on valmis, alasti. On se valmis. Hän huutaa Muttista ruokasaliin.
Ahaa, collodiumia. No, sama se, mutta nyt me ensin tervataan. Katso, näinhän mies tervaa.» »Tervaatko sinä pääsikin?» huudahtaa Muttinen. »Hihii, tukkasi on paksussa tervassa... Ja nyt piehtaroit hiekassa...» »Niin, se on päänahalle hyvää», vastaa Tommola. »Täytyy olla perinpohjainen. Tervaatko sinä ainoastaan jalkasi?» »Kun minulla on ainoastaan jalka kipeä», sanoo Muttinen.
Yht'äkkiä hän sinä ensimmäisenä aamuna pelästyi, kun kuuli viereisestä yliskamarista, johon Tommola oli sijoitettu, kovan kumahduksen. Tommola se siellä ponnahti sängystä permannolle, sellaisella voimalla, että koko huvilan välisilta huojui. Sitten Tommola alkoi voimistella. Hän mylleröi, lukien ääneen: »Yks, kaks, yks, kaks.» Jalat löivät permantoon, nikamat natisivat.
Voittamatonta kansaa, nuo saksmannit...» Tommola hyräilee jotakin, josta vähitellen erottuu sävel: »Nouse, riennä, Suomen kieli.» Ja sitten hän jatkaa: »Mutta Saksassa onkin terveyttä ... tai urheilijoita ... nimittäin ylioppilaat miekkailevat ... ja silti juovat olutta, eivät filosofoi... Ja se kansa tottelee!
Tommola pärskyttää vettä; pian hän istuu keskellä lahtea näkyvällä kivellä. Siinä hän alkaa sitten laulaa jotakin reilua ja maalaista, sellaista rekirivoa, sillä terve täytyy ihmisen olla, täällä maalla, ajattelee hän. Niin hän laulaa hetken kovaäänisesti, kimeällä nuotilla ja vähän väärillä sanoilla. Sitten hän juoksee takaisin ylös rannalta; mutta loppuosan mäkeä kovasti jalkojaan tömistäen.
Se oli synkkä esimerkki. Nyt, näin varhain, alkoi terveys, piru, juonitella... Tommola päätti ryhtyä ajoissa tarmokkaasti sitä hoitamaan. Hän osti »Myllerin Systeemin» ja muita arvokkaita kirjoja. Jopa hän lainasi kalliit punnuksetkin. Ja hän voimisteli aamuin ja illoin. Kesäkuussa hän meni kylpemään, Ollin-saunaan, pikkukaupungin kylpylaitokselle.
»Ihmeellistä tuollainen reippaus, sankaruus», sanoo Oiva Tommolan kihlattu. »Sellaiset miehet ovat kuin Runebergin kansaa. Täytyy ottaa häneltä kukkia muistoksi.» Nainen katkaisee verenpisaran sen ristin edestä, jonka valkeassa laudassa on kirjoitus: Väinö Bongman. Tommola taputtaa häntä isällisesti ja suojelevasti hartioihin.
Muttisen täytyy hypätä. Tommola nauraa: »Eihän sillä tavalla! Spurtti on tehtävä näin! Hahaa, niin menit turvallesi. Mutta katsos, minä hyppään vielä yhden pykälän korkeammalle! Nyt lähden, tämä tällainen on startti... Sinä annat nyt signaalin...» He hyppäävät. Ja sitten he juoksevat. Ja kun Muttinen jälleen istuu läähättäen ja hiestä märkänä hiekassa, puhuu Tommola: »Tämä se on jotakin.