Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ensin Muttista ärsyttääkseen ja sitten omastakin innostuksesta alkaa Tommola pian puhua noista venakoista, nuorista ja mukavista, jotka häneltä jäivät kaupunkiin joutilaiksi. »Ovatkohan venakot parempia kuin ruotsalaiset, sveesittäret?» sanoo Tommola. »Ja minkähänlaisia kiinattaret ovat, pehmeät ja pienijalkaiset? Entä neekeritytöt? Eh-eh ... on minulla voimaa! Katsopas näitä lihaksia!
Uhhuh... Ja praa! Se oli löyly! Mutta nyt ei auta, minä menen järveen. Tämä on finaali... Täällä maalla jos ei parane, niin ei missään. Eikä tämä tule kalliiksi, eh-eh.» Tommola on uinut, Tommola on syönyt alasti vankan aterian. Tommola on mennyt nukkumaan. Maalaishuvilassa vallitsee hiljaisuus. Illan tuoksu nousee ruohikoista ja metsistä, laulurastaan ääni soi kaukaa.
Olisiko niillä...? Sekä afääreistä; hän haluaisi nykyään leikkauttaa jollakin taiteilijalla, sellaisia halvan työn tarvitsijoitahan on paljon, kuvakirjan korkkimattoon. Hän painattaisi kirjan sellaisilla laatoilla, parilla värillä. Ja Muttinenhan myisi sitten sitä kirjaa kaupassaan. »Se olisi kekseliäs afääri, eikö niin, eh-eh?» Muttinen kuuntelee hetken, väsyy, köllöttelee vaiti.
Ja nyt me otetaan sitä tervaa mukaan, eh-eh. Ja me urheillaan, Muttinen. Hypitään korkeushyppyä. Katso, tällä tavalla! Ja näin on sinun voimisteltava. Tällainen liike se venyttää sitä iskiasjännettä, sen näyttää Myllerin Systeemi. Mikä? Hahaa. Eikö se ole jänne, vaan hermo? No, se nyt yksi ja sama. Mutta nyt me haetaan tervaa ja pitkä nuora.» »Kunhan et aikone hirttää minua?» kysyy Muttinen.
Minä ... minä en näe unessa mitään ... ainoastaan tyttöjä ... eh-eh. Mutta kuulehan Muttinen», äännähtää Tommola levottomasti yht'äkkiä, »minä ... minä luulen, että olen sairas...» »Sairas?» kysyy Muttinen. »Niin, ei se illallinen nyt oikein motevasti maistunut. Ja nyt minusta tuntuu kuin ylenannattaisi. En ole voinut saada unta. Päätäkin särkee. Perhana, kun tuli luetuksi tuota Magogin sotaa!
Puhdistettava olisi ... lähtisi enemmän rahaa myydessä ... olisi kuin paratiisi... Ja kymmenen Eevaa täällä pitäisi juosta alasti, eh-eh, jos tämä olisi minun. Minkälaisiahan ne neekeritytöt ... tai jaavattaret...» Kun he ovat paahdelleet roviossa tervaansa ja huuhdelleet sen pois kuumalla vedellä, he heittäytyvät jälleen hiekkaan, aurinkokylpyyn. Hetken he makaavat siinä hiljaa.
Mustat neekeritytöt, ainoastaan vähäisen punaista, eh-eh. Oletkos nähnyt tällaista miestä, Aapelus, tällaisia reisiä? Taitaa olla turha se juttu taudista ... ja sydänvian ainakin tämä parantaa, tämä maalaiselämä. Se antaa nälkää. Eiköhän se kahvi ole valmis?» Tommola menee katsomaan, joko kahvi on valmis, alasti. On se valmis. Hän huutaa Muttista ruokasaliin.
Välistä hän nousee istumaan, ja katselee itseään, rintapieliään ja reisiään. Ja siinä hän ajattelee niitä nuoria venakoita, eh-eh. Muttinen on asettunut kuistille. Hän lueksii jotakin kirjaa, niin vakavasti, että Tommolaa alkaa harmittaa. Varmaan jotakin filosofoimista, romaania.
Oli hän urheillut jo ennenkin, kauan sitten, pienenä nallikkana mamman luona, eh-eh. Siellä hän oli lyönyt isipapan pihalla veljiensä kanssa painia ja pureskellut heitä koipiin, sillä hän oli nuorin kyläkauppiaan lapsista. Ja hiihdelleet he olivat kuin Jukolan pojat. Mutta nyt ei hän ollut enää pitkiin aikoihin hoitanut terveyttään.
Alasti istuu Tommola sitten siellä pöydässä. Emännöitsijä ei tosin uskalla tulla huoneeseen, mutta viis siitä, ajattelee Tommola. Miksi kuljettikin Muttinen tänne kaupunkilaisnaisia? Tommola antaa luikuria naisväelle yleensäkin, nimittäin näin terveyttään hoitaessaan, eh-eh. Ruvetapa häiritsemään kesäistä elämää heidän tähtensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät