United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä lähdin matkoilleni välttääkseni petollista valhetta, ja aloin huomata, että itse olen valhe. Mutta minä kohtasin äkkiä teidän, niinkuin poika, joka on väsynyt kieliopin lukemiseen, äkkiä löytää hauskan runon tahi kuvakirjan ja huomaa ajatuskykynsä selvenevän. Minun on teitä kiittäminen paljosta, te olette tehnyt minulle paljon hyvää." "En käsitä miten."
Se päivä oli minulle oikea onnen päivä. Yhtenä ainoana päivänä olin saanut kuvakirjan, uuden lakin, kolikon, kahvia, sekä astunut pitkän matkan käsi kädessä vanhan herran kanssa, ja kaupan päälle olin saanut vielä opetuksen toden puhumiseen. Tiinalle näytin sekä kuvakirjani että uuden lakkini.
Sinulla on nyt jälellä kaksi sormea. Vasemman käden nimetöin sormi! Kaksi sormea? Rakkahin kanto, sano minulle, mitä toivoisin, sillä nyt en tiedä enää mitään! Toivoisinko rahaa isälle? Keksi jotain parempaa! Niin, no sitte minä toivon Morsalle riisiryynimakkaran, Rinulle kuvakirjan, Sverulle ... niin, mitäs toivoisinkaan?... ja äidille ... mitäs minun tulisi äidille toivoa?
Tämä oli ensimmäinen askel pois leveältä tieltä ja Pekka oli aivan hämillään sekä itsensä että monen muun suhteen, jota ei ollut yhtä helppo suorittaa kuin hedelmän varkauksia. Varsinkin ajatteli hän koulunopettajan pientä kanatyttöä, jota syytettiin muutaman kruunun ja kahden kuvakirjan ottamisesta. Pekka oli näkevinään edessään posket turvoksissa ja silmät itkuisina.
Hän antoi aapisen, jossa oli suuri kukko viimeisellä sivulla, vaan kuvakirjan sijaan antoi hän Uuden Testamentin ja kaupantekiäisiksi suuren kuvapaperin, joka Johanneksen mielestä oli enemmän arvoinen kuin kaikki kirjat yhteensä kirjakaupassa. Kirjat toisessa kädessä ja toisessa pienet rahat, jotka hän oli takaisin saanut kauppaa tehdessään, lähti Johannes iloisesti ulos.
Suli siihen sen takatalven lumi eikä sitä sitten enää koskaan satanut meidän onneemme. Muistatko ?... kysyn, sillä nythän meitä on tästä lähtien näitä muistelemassa kaksi muistathan sen ikimuistoisen ensimäisen kävelyretkemme kesäisenä iltana ja yönä, aina uudelleen eletyn, joka kerta kun yhdessä kääntelimme onnemme kuvakirjan lehtiä.
Räätäli taipui vähitellen, kiipesi hevosen selkään ja putosi maahan kuin parsittu lapanen. Ai, ai, sanoi hän. Mutta kunhan totun, niin kyllä se käy. Minä olen saanut uuden kuvakirjan, huusi Rinu. Minä olen saanut uuden myssyn, huusi Sveru. Minä olen saanut riisiryynimakkaran, iloitsi Morsa. Mitä ihmettä! huudahti Priska-äiti. Minä olen saanut uuden-uutukaisen puuvillahameen!
Hän avasi sen sykkivin sydämmin ja löysi kuvakirjan, jomnoisia hänellä jo ennestään oli niin monta, eikä hän niitä koskaan viitsinyt katsella, kun ne olivat niin ikävät. Tyttö oli siksi kyllin hyvästi kasvatettu, että hän koetti peitellä pahaa pettymystään; mutta se ei oikein onnistunut, hän seisoi taistellen itkun kanssa.
Majuri oli antanut kokonaisen hopeariksin Johannekselle. Johannes tiesi rahalla olevan arvon, mutta kuinka suuren, sitä hän ei tiennyt. Hän ei ymmärtänyt, että raha voi maailmassa kaikki. Nisuleivällä oli hänen, mielestänsä paljon suurempi arvo kuin riksillä. Tultuansa kadulle näki Johannes kirjakaupan ja sen akkunassa kauniin kuvakirjan.
Vasemman käden nimetön!» "Kaksiko sormea? Kaikkein rakkahin kanto, sano mitä minun pitää toivoman, minä en todellakaan tiedä mitään toivottavaa! Toivoisinko rahaa isälle?" "Keksi parempaa!" "No sitten toivon Marssulle riisimakkaraa, Kukolle kuvakirjan, Veerulle, niin mitä?